Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and PG Distributed

Proofreaders

RAKKAUTTA

Traagillinen lemmen tarina

Kirj.

Maiju Lassila

1912

a) TUTUSTUMINEN.

"Tekö sitä olette se Maiju Lassila … tään Tohmajärven vallesmannintyttö?" kysyi minulta tuntematon, lihavahko isäntämies, tyhmän näköinenukon kellukka, joka tuli Sortavalan seurahuoneelta kadulle juuri kunminä astua sipsuttelin siitä ohi. En ollut kuulevinanikaan. Niintungetteleva oli mielestäni se kysymys.

"Vai tuliko tässä erehdys?" arveli siihen mies hölmön näköisenä,lyöttäytyi jo matkaani ja toisti: "Niin jotta ettekös te todellakin olese vallesmanni Lassilan tyttö?"

Nyt katsahdin minä häneen, pyöräyttää kiepautin sitte takapuoltaninärkästyneenä, ylpeästi, mutta tietysti samalla sirosti ja viehkeästi,keikautin nenääni ynseästi ja äänsin sitä kyytiä poistuessanihalveksivasti:

"Fyi!"

Mutta tuo ukon pahuus vaan ei hellittänytkään. Hän ei ymmärtänyttarkotustani, vaan pysytteli mukanani kuin mikä kerä ja hyvitteli:

"Sitähän minä, jotta oikeaanhan minä osasin… Tunteehan teidät jovanhempienne ulkomuodostakin."

Minua hän suututti, varsinkin kun näkemässä oli joukko Sortavalankaupungin herroja kuten: pormestari, seminarilaiset ja Nissisenylioppilaspoika. Koetin tekeytyä semmoiseksi, että tuo tungetteleva mukaei puhelekaan minulle, eikä kuulu seuraani. Kokosin hameeni oikeaankäteeni, niin että pienet, korkeakantaiset kenkäni näkyisivät ja astuasipsuttelin sitte hyvin lyhyin askelin, nenä hieman pystyssä,veikistelin ja koetin hymyillä niin huolettomasti, veikeästi ja nenäpystyssä kun vaan voin ja niin sitä sitten mennä heiluttelin.

Mutta mies vain pysyttelihe muassani, eikä ole tietävinäänkään.
Ajatelkaa sitä takkiaista! Nyt se jo selitteli:

"Minä olen se entinen Kiteen Haarajärven Ikonen, joka osti tämän
Peijonniemen Mäkitalon kahdeksalla kymmenellä tuhannella markalla."

Vilkasin taakseni ja olin harmista haleta huomatessani Nissisen pojankinkatsovan miten minä nyt kävelin tämän tuhman näköisen ukko runtuksenkanssa. Mutta rauhallisena jatkoi vain tämä:

"Kyllä kai olette jo siitä talon kaupasta kuullut puhuttavan?"

No en minä mokomassa leikissä ollut vielä ennen ollut! Katselintoisaalle ja koetin jouduttaa kulkuani Vakkosalmea kohti, päästäksenipois näkyvistä ja eroon tästä Ikosesta. Mutta se vain jatkoi:

"Se oli huokea hinta niin hyvämaisesta talosta… Hirsimetsä yksistäänjo maksaa yli kuusikymmentätuhatta ja halkoja kasvava metsä antaaaikanaan rahaa, minkä vain ilkeää tinkiä."

Vihdoinkin saavuimme toki Vakkosalmelle. Ikonen oli kaivanut piipuntaskustansa ja selvitteli sitä, puhaltamalla varteen niin voimakkaastiettä posket pullistuivat punaiseksi ja näyttivät halkeamaisillansaolevan. Hän selitteli vielä:

"Arvelin ostaa uuden piipun varren, mutta se Kotilaisen pahennus olisinylkenyt kolmatta markkaa korttelin pituisesta lankivarresta, niinpäätin tuhertaa vielä tällä vanhalla."

Nyt oli minun mittani täysi. Vilkasin näkyykö ketä ja kun ei näkynyt,käännyin päin ja sanoin Ikoselle jyrkästi ja suoraan:

"Jos te ette nyt jo eroa minusta sukkelaan, niin minä kutsun poliisin."

Ikonen näytti hölmistyvän. Hän raapasi korvallistansa ja yritti:

"Ka…"

...