Produced by Tapio Riikonen
Romaani ankarasta elämästä avaruudessa
Kirj.
JOHANNES KARMA [K. N. Rauhala]
WSOY, Porvoo, 1921.
MAAILMAN LOPPU
Eddan mukaan.
Aika murhan, myrskyn; sitten maailma hajoo, maa jymisee, jätti-naiset lentää, kukaan sääli ei enää toista, kaatuu korkea maailmanpuu.
Aurinko mustuu, maa syöksyy mereen, taivaalta tippuvat tähdet kirkkaat; liekki liekkiä vasten räiskyy, hehkuva, helle taivasta tapaa.
Kuoleman koira uhaten ulvoo, katkoo kahleensa Manalan hukka.
Eino Leinon mukaelma.
JOHDANTO. Avaruudesta tullut päiväkirja.
ENSIMMÄINEN OSA. Taistelu lunta, jäätä ja pakkasta vastaan.
I. Merkit auringossa ja kuussa.
II. Iltatunnelma.
III. Energomittarin käyrä.
IV. Näky avaruudessa.
V. Tulevaisuuden aavistelua.
VI. Jokapäiväistä taistelua.
VII. Borealian päällikön puoliso.
VIII. Avaruuden puheilla.
IX. Myrsky alkaa.
X. Kansa myrskyssä.
XI. Räjähdys.
XII. Miten käy aurinkokunnan?
XIII. Kansa edelleen myrkyssä.
XIV. Ongelma alkaa olla selvillä.
XV. Myrsky lakkaa.
XVI. Jäätikkömatka alkaa.
XVII. Eteläisellä jäätiköllä.
XVIII. Borealia ja Ekvatoria.
XIX. Kuolema vaiko Ekvatoria?
XX. Kuolemaa pakoon.
TOINEN OSA. Taistelu ihmisiä vastaan.
I. Uusi maa.
II. Orjuus vaiko kuolema?
III. Kansa, josta on veto loppunut.
IV. Satimessa.
V. Karma hämmästyy.
VI. Kaksi turhaa yritystä.
VII. Sodanjulistus.
VIII. Ensimmäinen taistelu.
IX. Kotona.
X. Varusteluja ja pikku tapahtumia.
XI. Sota.
XII. Vanha Borealia.
XIII. Ratkaisu.
XIV. Horna kuohuu.
XV. Kuollut maa.
KOLMAS OSA. Taistelu vettä ja tulta vastaan.
I. Nurinpäin käännetty elämä.
II. Matkalla troposferissä.
III. Polyhymnian vierailu.
IV. Viimeiset päivät.
V. Kaiken loppu.
Olin 30 vuoden vanha raihnainen ukko, kun pääsin maailmansodankynsistä. Vaikka olin maannut sairaalassa vain kuukauden ja muutenyleensä ollut jalkeilla kuluneet viisi vuotta, olin ruumiillisesti jasielullisesti ala-arvoisemmassa kunnossa kuin kovasta lavantaudistapelastunut.
Minulla ei herrankiitos ollut koskaan ollut tunnetta oman itsenitärkeydestä tässä maailmassa, enkä minä saanut koskaan tulevan elämänipohjapiirustusta valmiiksi.
Äiti arveli minusta tulevan kehnonpuoleisen rengin, isä kuvitteli joaikaisin jostain käsittämättömästä syystä niin korkeata virkaa kuinkansakoulunopettajan tointa, kansakoulunopettajani taasen eimääritellyt tulevaisuuttani sen tarkemmin kuin että "sinusta, poika,tulee joko jotain helkkarin huonoa tai jotain helkkarin hyvää" —ennustus, jonka pätevyyttä minä jo silloin epäilin. Itse pu