Produced by Jari Koivisto
Elämä-kerrallisia piirteitä
Kirj.
Helsingissä, 1884.
G. W. Edlundin kustannuksella.
Helsingissä,Suomalaisen kirjallisuuden Seuran kirjapaino,1884.
Lukijalle.
Tämä elämäkerran tekele on saanut runkonsa muistopuheesta, jonkatekijä piti siinä surujuhlassa, jonka Suomen Yliopisto 13:na p. toukok.v. 1884 vietti suuren kansalaisen muistoa kunnioittaakseen. Se, minkäpuhuja tässä tilassa juhlakokouksen kuullen puhui, löytyy kaikki tässäkirjasessa, ja sen lisäksi on siihen tullut vielä toinen mokoma ennenja jälkeen juhlaa kirjoitettua. Muutamia tietoja on tähän myöskin saatuprofessori S.G. Elmgrenin muistopuheesta, jonka hän piti ruotsiksiSuomen Tiedeseuran vuosijuhlassa huhtikuun 29:nä p. ja sitten myöhemminon painattanut.
Laveampaa elämäkertaa odottaessaan pitäköön Suomen yleisö nämätpiirteet ainoastaan väliaikaisena kertomuksena Elias Lönnrotin töistäja miehestä.
Helsingissä, kesäkuulla v. 1884.
Elias Lönnrotin muistoksi.
Elias Lönnrotin elinpäivä on päättynyt. Se oli pitkä, mutta vaikkase olisi ollut kuinkakin pitkä, olisimme me kuitenkin suoneet senkestävän kauemmin: niin rakas oli hän meille, niin vaikea oli meidänajatella eroa hänestä. Mutta hänen ikänsä pituus ei ollut meidänmäärättävänämme, ja me nöyrrymme Korkeimman päätöksen edessä. Mekaipaamme, mutta emme valita. Me kaihoksumme, mutta emme sure. Menureksimme, mutta emme napise. Me kiitämme Jumalata siitä, että hänantoi niin lahjakkaan, niin jalon ja niin lempeän miehen syntyä Suomenkansan lapsena ja salli hänen pitkän elinajan tehdä työtä meidäneteemme. Kansa ei elä, enemmin kuin yksityinenkään ihminen, paljaaltaanleivästä. Jo nuorukainen kuningas Salomo rukoili ennen muinoin, ettäHerra antaisi hänelle, ei rikkautta ja maallisia etuja, vaan"ymmärtäväisen sydämen". Ymmärrys ja äly ovat meidän aikoina yhtätarpeelliset kuin Salomon päivinä, ja myöskin yhtä harvinaiset; ne ovatsuurin lahja, minkä yksityinen ja hänen kauttansa koko kansa voipisaada. Onnellinen se kansa, jonka tietäjinä ja taitajina on ollutsellaisia miehiä kuin Runeberg ja Lönnrot!
Lönnrotin elämäkerta on, samoin kuin Runeberginkin, ulkonaisesti varsinseikatoin ja yksinkertainen. Hän syntyy köyhässä kodissa,[1] tuleepannuksi oppikouluun, kärsii puutetta vaan edistyy opinnoissa, pääseeylioppilaaksi, elättelee henkeänsä kotiopettajana, suorittaa tutkinnottyydyttävästi, vaikka ei loistavasti, saapi viran ja hoitaa sennuhteettomasti. Siinä melkein kaikki. Kansan suurimman miehenelämäkerraksi olisi tämä, hämmästyttäviä tapauksia, uhkarohkeitayrityksiä, myrskyäviä mielenliikunnoita puuttuva elämänjuoksu milt'eiköyhäksi sanottava, ell'eivät tämän sankarin urostyöt olisikin henkistälaatua, laatua semmoista, joka vaatii muistontekijän etsimäänviehätystä esityksellensä kokonaan toisenlaisista asioista kuin nuomainitsemani.
Lönnrotin ilmautuessa kotimaallisen kirjallisuuden alalle,s.o. noin vuoden 1830 paikoilla tahi paria vuotta ennen, oli Suomenkieli niin vähän viljeltyä, että nykyisen miespolven tuskin onmahdollinen käsittää sen kirjallista köyhyyttä ja yhteiskunnallistaala-arvoisuutta. Paitse raamatun käännöstä oli suomalaisenakirjallisuutena silloin virsikirja, pari postillaa, "Sionin virret","Hunajan pisarat", "Ilolaulu Jesuksesta" ja muutamia muita tämänlaisiakirjoja. Muuta kuin uskonopillista kirjallisuutta löytyi tuskinnimeksikään. Niin esim. ei ollut muu