Produced by Tapio Riikonen
Seikkailuromaani
Kirj.
Suomentanut
J. V. Korjula
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,1922.
Ensimmäinen osa: Jalkapalloilija.
I. Yalen ylioppilas.
II. Valomerkit.
III. Guiglielmo Marconi.
IV. Vainukoira.
V. Kaukoviesti.
VI. Kun Niggitts heräsi.
VII. Iäkäs keksijä.
VIII. Karkuri.
IX. Viime hetkessä.
X. Poloinen isä.
XI. Kohti suurta hiljaisuutta.
Toinen osa: Äärimmäiseltä rajalta.
XII. Ihminen.
XIII. Päivällisateria.
XIV. Ilmapallo "Thule".
XV. Kohti tapausten aamua.
XVI. Outoja vieraita.
XVII. Kaksi veljestä.
XVIII. Vakavia valmisteluja.
XIX. Häät tuntemattomalla taivaankappaleella.
XX. Kuherruskuukausi.
XXI. Aurinkovuori.
XXII. Luuranko.
XXIII. Näytös.
XXIV. Morse-sähkösanoma.
Kolmas osa: Kotiinpaluu.
XXV. Avaruuden halki.
XXVI. Pelastaja.
XXVII. Ainoastaan kolmelle tilaa.
XXVIII. Jäähyväiset.
XXIX. Atlantin rannikolla.
XXX. Takaisin elämään.
XXXI. Kaksi sähkösanomaa.
XXXII. Maan ihmeitä.
Nuori tiedemies Simon Newcombe Harriman istui Marconi-aseman suuressavastavalmistuneessa rakennuksessa pienellä S:t Vincentin saarella, jokakuului Kap Verden saaristoon, ja keskusteli itsensä sekä tähtienkanssa.
Harriman oli amerikkalainen ja oli valinnut nimensä vähäntähtitiedettä, vähän trustimuodostumia ajatellen. Hän olisi tietystivoinut yhtä hyvin nimittää itseään Abraham Lincoln Rooseveltiksi taijoksikin muuksi samaan tyyliin, mutta hän oli nyt kerta kaikkiaanmielistynyt nimiyhtymään, joka toi mieleen suuren tähtikiikarin jalihavan liikekuninkaan. Mikä hänen alkuperäinen nimensä oli, sitä eikukaan kyennyt ilmoittamaan. Mutta yhtä seikkaa ei voida salata. Tämäsuuriniminen nuori mies oli Sing-Singin vankilasta karannutrangaistusvanki ja moraalisia periaatteita vailla oleva herra.
Hän oli aikoinaan — silloin vaatimattomamman nimisenä — tavattomanlahjakas ja lupaava ylioppilas Yalen yliopistossa, ja osoitti aivanhämmästyttäviä taipumuksia luonnontieteisiin ja jalkapallopeliin.Vaikka hän oli laiska kuin Alkibiades ja kaikissa muissa aineissaloisti ällistyttävällä tietämättömyydellä, pelasti hänet hänenmatemaattinen älynsä aina varmaan satamaan, jossa kellui palkintoja,stipendejä ja kaikkea muuta hyvää, millä amerikkalaistenmiljoonamiesten paha omatunto on varustanut sikäläiset yliopistot.
Mutta Yalen yliopiston moraalin vartija ei häntä katsonut hyvilläsilmin. Sillä tämä nuori ylioppilas oli hurjapäinen herra, jolla olitaipumusta juopotteluun, tappeluun ja tanssijattariin. Ja ellei hänolisi ollut Yalen suuren urheiluhallin paras potkija, niin epätietoistaon, olisiko hänen asemansa ollut niinkään varma. Hän oli pitkä roikale,jonka raajat olivat luisevat ja jalkapohjat kuin harmaalla karhulla. Jahänen potkuistaan sanottiin, että ne tuntuivat San Franciscoon asti,jossa vielä tänä päivänä eräs mies ontuu, s