E-text prepared by Tapio Rikonen
1-näytoksinen laulunsekainen kansannäytelmä
Kirj.
Jyväskylässä,K. J. Gummerus Osakeyhtiö,1917.
Juho Haikonen, talokas ja vanginkuljettaja.Eeva, hänen vaimonsa.Elli, heidän tyttärensä.Heikki Tuominen, ylioppilas.Antti Puhakka, kauppias.Kaksi varasta ja poliisi.
Tapahtuu nykyaikana Vuoksen rannalla olevassa kylässä.
Haikosen talon edusta, alalla aita ja siinä portti. Kartanon päätyperällä. Etualalla aita ja siinä portti. Perällä järvimaisema.Toisella sivulla metsää… Silloin tällöin kuuluu lintujen laulua…
Elli (tulee metsästä päin, katselee taakseen… Pysähtyy…Laulaa… Sävel: Tuoll' on mun kultani…).
Tuolta hän tulee, josta päiväkin koittaa, armaani soma, joka sydämeni voittaa, tule, tule armas, ja liennä kaiho karmas, kuin päivä kukalta multa kuivaa kyyneleet…
Tuolta hän tulee, josta aalto käy rantaan kultani soma, jonka kuvaa syömein kantaa, tule, tule kulta, ja liennä kaiho multa, kuin laine lummetta mun viihdä sydäntäin.
(Menee portista verkkaan… Lintujen laulua…)
Heikki (tulee hetken kuluttua… Katselee… Laulaa…Sävel: Yksi ruusu on kasvanut…):
Tääll' on lähde, min raikasta vettä niin mun mieleni halajaa… täällä valo, joka synkkinä hetkinäin, johtotähtenäin tuikahtaa…
Mut janoain jos sammuttaa ei sallittais, kaihon kuumeeseen nääntyisin, ja valo se jos varjohon peittyisi, ikiyöhön mä eksyisin.
Elli (tulee). Heikki! Siinähän vihdoin tulet!
Heikki. Ja sinä suljet minut lämpimästi syliisi. (Syleilevät).Elli…
Elli. Kävin sinua jo vastassa…
Heikki. Saavuin juuri tuonne kievarin pihalle… Ja läksin suoraapäätä tänne… No, kuinka menestyksellisesti olet valmistanut asiaamme?
Elli. Olenhan siitä hiukan koettanut puhella… Äiti kyllä suostuu…Ja hän arvelee, että isänikin…
Heikki. Mutta isäsi kumminkin tahtoisi kai mieluummin rikkaammanvävyn. Ja minä olen vain orpo mökin poika…
Elli. Mutta sinulla on sivistysrikkaus…
Heikki. Jolle isäsi ei pane paljonkaan arvoa…
Elli. Ole… Ja paljon muuta on sinulla… Ja pääasiahan on, ettäminä sinusta pidän…
Heikki. Niin kylläkin. Mutta näin ollen, emme me sillä pitkällekäänpääse…
Elli. No älä nyt noin murheelliseksi tule… Toivotaanhan nyt vainparasta… Mitäs sinulle nyt muuta kuuluu?
Heikki. Vanha rauha, senkuin jauha…
Elli. Ja päätöksesi on, kuten olet kirjoittanut?
Heikki. Niin, se kestää kuin Pilatuksen tuomio…
Elli. Mutta sinähän nyt seisot synkkänä kuin ristinpuu?
Heikki. No, onhan jo viisi vuotta kulunut, kun viimeksi tämänkotikyläni näin… että…
Elli. Mitäs olit sitte kaikki nämä kesät siellä pohjanmaanpappilassa… että minäkin olen sinua vain kolmena tal