Produced by Tapio Riikonen
Luojan virsi. Viron orjan virsi. Kahdenlaisella runomitalla.
Kirj.
Toimittanut ja täydentänyt Kaarle Krohn
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia. 95 osa. II.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1901.
III. Luojan virsi
1. Yhtenäisen runojakson synty
2. Tapanin virsi
3. Neitsyt Maarian virsi
4. Marja-virsi liitteineen
5. Saunanhaku-virsi
6. Lapsenetsintä-virsi
7. Luojan surma-virren alkukappale. Luojan ylösnousenta-virsi
8. Luojan surma-virren kappalten väliset liitteet
9. Luojan surma-virren jälkikappale. Hiiden sepän kahlinta
10. Luojan surma-virren laajennus Suomen itäisimmässä Karjalassa
11. Luojan virren täydennyksen yritys Venäjän Karjalan pohjoisimmalla
runoalueella
12. Jeesuksen laulu Virossa
13. Loppukatsahdus Luojan virteen
IV. Viron orjan virsi
1. Runon muodostus Virossa 2. Suomalaisien toisintojen näytteitä 3. Suomalaisten säkeitten kehitys 4. Runon alkuperä
V. Kahdenlaisella runomitalla
1. Uudempi laulurunous 2. Laulu Morsiamen kuolosta 3. Anteruksen runo 4. Laulu Lunastettavasta neidosta 5. Lunastettavan neidon runo Virossa 6. Myödyn neidon runo 7. Lunastettavan neidon runo suomeksi 8. Suomen vanha runomitta
1. Yhtenäisen runojakson synty.
Niinkuin kaikki tiedämme, ovat mielipiteet Kalevalan runojenyhteenliittämisestä olleet hyvin eriäviä, horjuvia ja epämääräisiä.Niiden äärimmäisten mahdollisuuksien välillä, että Kalevalan runojenjärjestys on joko kauttaaltansa kansanomainen taikka sitten kokonaanLönnrotin keksimä, on tieteellisen arvostelunkin heiluri liikkunut.Vähitellen on se kuitenkin alkanut asettua yhä pienempienheilahdusvälien rajoihin. Mitä Lönnrotin osallisuuteen tulee, on seviimeksi t:ri Niemen väitöskirjassa Kalevalan kokoonpanosta tulluthyvin tarkalleen selvitellyksi. Sitä vastoin on kansan oma osuus tässätyössä vielä monelle oppineellekin jäänyt hämäräksi ja ansaitsisi myösuutta yksityiskohtaista selvitystä. Sillä vielä merkillisempi kuinKalevalan runojen viimeistely Lönnrotin käsissä on niiden muodostuminenja yhdistyminen kansanlaulussa paikallisen vaelluksen ja ajallisenkehityksen kautta. Kertomus Kalevalan tarujen syntymisestä,kulkemisesta ja kasvamisesta ynnä yhteenliittymisestä on itsessäänmelkein tarumainen, ja tämä tarina on vaan sitä ihmeteltävämpi, mitäselvemmin sen todelliset piirteet tieteellisen tutkimuksen avullatulevat näkyviin.
Mutta jo ennen eri runojen kaikenpuolista käsittelyä voimme päästäjotenkin likelle oikeata käsitystä, jos otamme huomioon seuraavat kolmetosiasiaa. Ensiksi ei ole tähän asti osoitettu, että Lönnrot olisivoinut Suomen kansan runoista yhdelläkään toisella tavalla järjestäensaada aikaan Kalevalan tapaista kokonaisuutta, vaikka kyllä monesti onpuhuttu Lönnrotin muka tuhansista eri mahdollisuuksista. Toiseksi eiLönnrot miltään muulta runoalueelta kuin Venäjän-Karjalan, johon runottodistettavasti ovat viimeiseksi saapuneet, olisi voinut saadayhtenäiseen kokoonpanoon siinä määrin valmistuneita toisintoja;inkeriläisistä kappale