Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Eliel Aspelin-Haapkylä
Otava, Helsinki, 1911.
Alkulause.
Pohjanmaan pappilan piiristä.
Ylioppilaan sisar.
Jouluaatto ja -aamu.
Kuinka iso sisar ryöstettiin.
Äiti kertoo.
Vanha kauppias.
Ylioppilasajoilta.
Kolme Porthaninjuhlaa.
Promotsionimuistoja.
Sanomalehdistön 100-vuotisjuhla 1871.
Snellman-muistelmia.
Naukujaiset 1871.
Kesämatkalta 1875.
Ilta ja aamu Saarijärvellä.
Olavinlinnan 400-vuotisjuhla.
Kaarlo Alfred Castrén.
Herman Frithiof Antell.
Alkulause.
Kirjailijalle ovat pienetkin kirjoitukset niin sanoaksenielämäntapahtumia, ja jostakin itsensäsäilyttämisvaistosta häntoisinaan kuvittelee niiden ansaitsevan pitempää olemassaoloakuin syntymis- tai ilmestymispäivä, jos ne näet piilevät jonkunaikakautisen tai tilapäisen julkaisun kätkössä. Minussa tämäkuvittelu on kohdistunut varsinkin kirjoituksiin, joiden aineellalienee jonkinlaista kansallista ja sivistyshistoriallista merkitystä.Siinä selitys näiden "muoto- ja muistikuvien" esiintymiseen.
Ylipäätään nojaa kaikki mitä olen kirjoittanut todellisuuteen.Niin on laita niidenkin kuvaelmien, joilla kokoelma alkaa, jasenvuoksi olen ottanut nekin mukaan. Huolimatta "kaunokirjallisesta"esitystavasta on niidenkin arvo — jos näet niillä mitään arvoa on— sivistyshistoriallista laatua, ja ne puolustanevat paikkaansasenkin tähden, että varsinaiset kertojamme eivät vielä ole kääntäneethuomiotaan Pohjanmaan pappilaelämään.
Useat tämän ensimäisen sarjan kuvaelmista ovat syntyneet noin40 vuotta sitten, toiset nojautuvat enimmäkseen yhtä vanhoihinmuistiinpanoihin; ainoastaan kahta viimeistä, tänä vuonna laadittuavarten olen omien muistelmieni ohella käyttänyt muitakin lähteitä.Rauhalahti elokuulla 1911.
Eliel Aspelin-Haapkylä.
Ylioppilaan sisar.
Tunnetko ylioppilaan sisaren? — Epäilet vastata, eikä se ole ihme.Ainoastaan se, joka on taikka on ollut ylioppilas ja jolla on sisar,tuntee hänet, eikä aina silloinkaan; mutta jos joku toinen, ilmantarpeellista opastusta, on hänet tuntevinaan, niin täytyy hänen todentotta olla täysi Dickens huomaamaan varjossa piilevää, rakastettavaahyvää taikka puhua perättömiä. Olisin onnellinen, jos seuraava esityssaisi toisen tai toisen, joka ei ole mikään Dickens, kiinnittämäänhuomionsa miellyttävään olentoon.
Hän on oiva, kelpo tyttönen — jotenkin muitten samanlaistennäköinen. Onko hän kaunis vai ruma, on yhdentekevä; mutta olkoonvaikka miten kaunis, niin hän on siitä tietämätön. Edelleen onmerkille pantava, että ylioppilaalla, jolla on semmoinen sisarkuin tässä on puheena, harvoin on ylhäinen ja loistava koti. Perhevoi asua kaupungissa yhtä hyvin kuin maalla, mutta ei ole koskaankaupungin johtavia. — Ennenkuin veli on ylioppilas, on kiltin tytönainoa ajatus ja unelma nähdä hänet semmoisena.
Nyt juuri veli tekee lähtöä suorittaakseen ylioppilastutkinnon.Kuinka lumivalkeat ovatkaan paidat ja kaulukset, jotka sisar itseon ommellut ja merkannut! Kuinka huolellisesti ne onkaan pantukapsäkkiin muiden vaatteiden kanssa! Kuinka komeat ovatkaan tohvelit— saattaisi luull