E-text prepared by Tapio Riikonen
Nelinäytöksinen kansannäytelmä
(5 kuvaelmaa)
Kirj.
Kustannusosakeyhtiö Otava
Helsinki
1904.
HENKILÖT:
EERO LUOTOLA, luotsioppilas Evert Suonio
LEENA, hänen äitinsä, luotsin leski Olga Salo
EEVASTIINA, Mimmi Lähteenoja
ANNIKKI, hänen lapsiaan, Helmi Tähtinen
MATTI, hänen lapsiaan, Eero Kilpi
VIKLUND, taiteilija, Knut Weckman
KANERVO, ylioppilas, Oskari Salo
HOLK, luotsikapteeni, Eino Salmela
VAINIO, luotsivanhin, Aapo Pihlajamäki
MARI, hänen vaimonsa, Mimmi Leino
HONKALA, luotsi, Teppo Durchman
RASI, luotsi, Hemmo Kallio
KAUTOLA, luotsi, Aleksis Rautio
LOKKI, luotsi, Iivari Kainulainen
PERTTULA, kalastaja, Iisakki Lattu
ISOIN, laivanveistäjä, Emil Falck
Peltolan poika, Olga Leino
Kalastajatyttö, Helmi Helenius
Kalastajatyttö, Ester Niska
Muuan kalastajapoika, Arno Hjorth
Kalastajia, miehiä ja naisia, sekä luotseja.
Esitetty ensi kerran Suomen Kansallisteatterissa 30 p. syysk. 1904.
Mäntysaaren kalastajakylän ranta. Taustalla kylä rakennuksineen. Talotsiististi maalatut. Aitat pihojen ympärillä kaksikerroksisetullakkoineen. Rannalla kala-aittoja ja niiden seinillä verkkojakuivamassa. — Näyttämön oikealla puolella Luotolan talo. Vasemmallaaittoja, perällä lahden poukama, jonka takaa näkyy yllämainittu kylä.
Leena, Eevastiina ja Matti ovat rannalla kaloja huuhtomassa. Kantavatkoreja aitasta rantaan ja takaisin.
MARI (Tulee.) Joko Eero on tullut kotia Vahtiluodolta?
LEENA. Ei vielä.
(Katselee merelle päin.)
Näkyyhän tuolta tulevan vene tännepäin. Se on yksimastoinen ja sillä onpunainen juova isossa purjeessa, niin että kyllä se on meidänluotsejamme. Jos lie hyvinkin Eero. Mutta miksi sitä kysytte?
MARI. Muuten vaan. Mieheni kertoi, että kohta kai saapuu Eeron määräysluotsiksi. Onhan hauskaa, kun jo viisi vuotta on ollut luotsioppilaanaja vihdoinkin pääsee vakinaiseksi. Mieheni oli saanut kirjeenluotsikapteenilta, että nyt on Eeron vuoro. Onhan se Eerolle onni, ettäKurkelan Risto keväällä hylkeen pyynnissä jäi jäälautalle, — vaikkakyllä vainajan vaimoa ja lapsia käy sääli.
LEENA. Niinpä kyllä, mutta vähäsenkö täällä ihmisiä kuoleetapaturmaisesti, kesäisin rajuilmoilla ja talvisin ulkojäillä hailinpyynnissä ja hylkeenammunnassa. Kovallahan se meikäläisten leipä on.Sellaiselle matkalle se hukkui minunkin mieheni, ja sen jälkeen olensaanut Eeron kanssa kahden tehdä kaikki työt. Ja näin vanhalle naiselleei enää ole kevyttä vetää märkää nuottaa.
(Katselee merelle päin.)
Kyllä se on Eeron vene, ja hänellä on hyvä tuuli. Kohta hän on kotona.Kunpa nyt olisi perää siinä, että hänestä tehdään luotsi, silloin saisinminäkin vanhoilla päivilläni hiukan lepoa!
MARI. Kyllä kai siinä perää on. Ja onhan Eero paraita miehiä tässäkylässä. Ei juo eikä tuhlaa, niinkuin monet muut luotsioppilaat. Mitenkäse tuo teidän naapurinne poikakin elää! Joka kerta kun käy kaupungissa,tulee humalassa takaisin ja tuo pirtua muillekin. Isä on nuorena ollutsamanlainen ja äitikin on niin löperö. Millähän nekin tulevat toimeen?Kun toisilla juhannuksen aikaan on kolmekymmentä tynnyriä silakoitaViroon vietäväksi, niin heillä ei ole kuin viisitoista. Eikä sillä saaVirosta viljaa ja maaomenia koko talven varaksi.
LEENA. Ei saa, ei. Eiköhän heidän vielä täytyne myydä talonsakin jasilloin on köyhyys