Produced by Tapio Riikonen
Romaani
Kirj.
Otava, Helsinki, 1902.
Kotikartano
Pappa ja mamma
Vieraita
Georgin leikki
Papan huoli
Helena valmistuu ripille
Kadetti
Ripillä
Kihlaus
Helena tulee täysikäiseksi
"Uusi aika"
"Bellamy"
Helenan kirje Georgille
Kukistuminen
Luutnantit
Helenan odotus
Hän palaa
Reinholdin aikeet
Iltamassa
Ratkaisu
Onneton klubi-ilta
Yksin
Vankilassa
Rovasti
Pois viralta
Viimeinen ranskantunti
Georgin kirje Helenalle
Ei ole mitään uutta auringon alla ja kuitenkin kaikki muuttuu
Kotikartano.
Hovin entinen omistaja, vanha maalainen aatelismies, oli ollut saita jaitsepäinen ihminen. Saituus ilmaantui etenkin siinä omituisuudessa,ettei hän antanut kajota metsiinsä, olivatpa ne missä hinnassa tahansa;ei ainoatakaan puuta saanut myytäväksi kaataa! Ei edes lahoavia! Eiettä sanalla edes salli ehdottaa mitään sellaista. Se oli hänenaivojensa kiinnekohta, jonka ympärillä sai kaikki mielin määrin pyöriä,mutta se kohta itse vaan ei liikkunut. Vanhoina päivinään hän alkoisaituudesta elää hyvin yksinkertaisesti, melkein talonpoikaistentavalla, ja ihan yksin yläkerrassa, riidassa kotolaistensa kanssa,joille ukon yksinkertaisuus tuntui pakolliselta. Mutta ukko eiperääntynyt. Ruokakin vietiin hänelle ylös, kun muut söivätalakerrassa.
Ihmiset pitivät häntä muuten pahana ja siveettömänä miehenä jailkkuivat hänen monia syrjäisiä lapsiansa, joista hän ei pitänytvähintäkään huolta. Oli häntä käräjilläkin koetettu langettaalapseneläkkeitä maksamaan. Näkö oli kaikilla näillä lapsilla ihan sama,samat muljosilmät ja sama pitkulainen päänmuoto. Mutta semmoisiatodistuksia, jotka käräjille olisivat kelvanneet, ei ollut. Ja niin hänvoitti kiusaajansa.
Laillisesta avioliitosta oli hänellä yksi ainoa lapsi, poika, jokahänen eläessään kasvoi täysikäiseksi ja meni naimisiin.
Tätä ainoata lastansa ei hän rakastanut, sillä äiti oli sen kasvattanutvastoin hänen makujansa ja pois yksinkertaisista tavoista. Aivan pianjoutui poika isänsä pahimmaksi riitamieheksi.
Poika tuli ihan toista maata kuin isä. Hän oli hyvin tiukka aatelisestakunniastansa ja suvustaan, ja hankki jo nuorena virkamiehenä itsellensähovijunkkarin arvonimen. Kyllä oli poikakin itsepäinen, mutta eisamoissa asioissa, ja isän itsepäisyyden rinnalla hänen täytyi alistua.
Hovijunkkarille syntyi vielä isäukon eläessä kuusi lasta, joidenikäväliä oli minkä kaksi, minkä puolitoista vuotta, minkä tuskinsitäkään. Nuorin lapsista ehti kasvaa yhdennelletoista.
Sitten tapahtui, että näiden lasten äiti kuoli, ja vuoden kuluttuaolisi hovijunkkari mennyt uusiin naimisiin, mutta siihen teki nytisäukko kaikista jyrkimmän esteen. Tuuma ei ukkoa miellyttänyt. Hänvaati, että siinä tapauksessa muuttakoon erilleen asumaan uuden vaimonkanssa. Vaaria kannattivat tässä vastustuksessa hovijunkkarin omatlapset, jotka tulivat asian johdosta kireihin väleihin isänsä kanssa.Vaari rupesi suunnittelemaan testamenttia, jolla olisi estänytmahdollisia uusia lapsia perinnöstä, ja keksikin vihdoin sopivankeinon. Hän määräsi kaiken omaisuuden lapsenlapsille, ja pidätt