Yksinäytöksinen huvinäytelmä
Kirj.
Ensimmäisen kerran julkaissut
K. J. Gummerus, Jyväskylä, 1892.
AKSEL.
BERTHA, hänen vaimonsa.
AMALIA.
MIINA-TÄTI.
STIINA-TÄTI.
FIINA-TÄTI.
PALVELUSTYTTÖ.
Tapahtumapaikka eräässä pikkukaupungissa.
Näyttämö kuvaa hauskaa, sievillä huonekaluilla varustettua saliaAkselin luona. Perällä ovi, samoin molemmilla puolilla. Näyttämönoikealla puolella on pöytä. Pöydällä kahviastiat, karahvi lasineen,kukkakimppu ja hiljan aukaistu kirjapaketti, jossa on kaksi tai kolmepienempää teosta. Vasempana toinen pöytä, jolla on kirjoitus-aineet.Aika: aamupuoli. (Oikea ja vasen luetaan näyttämöltä).
Aksel. Bertha.
AKSEL (laskee kuppinsa pöydälle): Kiitoksia, Berthaseni, se olimainiota kahvia! Olet oikein kunnostanut itsesi syntymäpäivänäsi.
BERTHA (neuloen): Hauskaa, että kerrankin olet tyytyväinen.
AKSEL. Kerrankin tyytyväinen? Sinun kanssasi olen aina tyytyväinen, senkyllä tiedät, mutta se ei estä minua välistä olemasta erittäintyytyväinen. Noh, nyt vaan pikkuinen savu. (Sytyttää sikarin) Kas niin!(Nojautuu mielihyvällä taaksepäin tuolilla) Onpa tosiaankin oikeinsuloista istua näin pienessä, sievässä kodissaan kiltin eukkonsarinnalla ja unohtaa kaikki puuhat ja kaikki asiatoimet, nauttiakseenvain levossa ja rauhassa onneaan. — Meillä on todellakin hyvin hauskaatäällä, Bertha!
BERTHA (katsoo yhä vain työhönsä) Kyllä — mutta en luule sinun ainanoin ajattelevan.
AKSEL. Kuinka? Mitä tarkoitat?
BERTHA. Minun vain johtui mieleeni, kuinka usein näinä viimeisinäaikoina olet kotoa poissa ollut. Toisin oli laita vuosi takaperin.
AKSEL. No, mutta ajattelehan, Bertha, kuinka paljon olen laventanutasioitani sen jälkeen. Olisiko parempi, jos istuisin kotona pitäensinulle seuraa ja jättäisin asiat sipo silleen?
BERTHA. Eihän toki — sitä en tarkoita.
AKSEL. Eikä sitäpaitsi sinullakaan enää ole niin paljon aikaa minunkanssani juttelemaan, sitten kun pikku Ilmarin sait hoidettavaksesi.Itsekunkin tulee pitää huolta velvollisuuksistaan, näetkös!
BERTHA. Sen hyvin ymmärrän; mutta minä vain pelkään tuon alinomaisenulkona oleskelemisen kääntyvän tavaksi, pelkään, ettet enää viihdykotona yhtä hyvin kuin ennen. Niin, Aksel, kyllä se vain niin on —sinä et minua enää rakasta.
AKSEL. Ohoh — tuopa oli suuri uutinen!
BERTHA. Etkä sinä enää ole aivan suorakaan minua kohtaan.
AKSEL. Älä helkkarissa!
BERTHA. Niin — sinä näinä aikoina salaat paljon asioita vaimoltasi.
AKSEL. Mutta tämähän alkaa jo kuulua oikein kamalalta.
BERTHA. Laske sinä vain leikkiä, mutta täytyy sinun kuitenkin myöntää,että olen oikeassa. Minkätähden esimerkiksi et tahdo tunnustaa, missäeilen olit koko illan? Kuinka saatat noin suurta epäluottamustaosoittaa Berthallesi, joka sinua niin hellästi rakastaa?
AKSEL. Ahaa — siihenkö meidän taas olikin tuleminen! Tiedätkö, Bertha,minä en tosiaankaan luullut sinua noin uteliaaksi.
BERTHA. Uteliaisuudeksiko sitä sanot, jos mielelläni tahdon tietää,mitkä tärkeät toimet sinua niin kauan ulkona kaupungilla pitivät?Etköhän sinä mitä tarkimmin tutkisi minua, jos y