Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Jerome K. Jerome
Suomentanut U. B.
Helsingissä,K. E. Holm,1906.
Tämän kirjan suurin arvo ei ole sen taiteellisessa esitystavassa eikälaajoissa, hyödyllisissä tiedoissa, joita lukija siitä ammentaa, vaansen todenperäisyydessä. Siinä kerrotaan asioita, jotka todella ovattapahtuneet. Totta kyllä, että niitä on hieman väritetty, mutta tekijäei ole ottanut lisäpalkkiota vaivoistaan. George Harris ja Montmorencyeivät ole runollisia ihannekuvia, vaan lihasta ja verestä luotujaolentoja — semminkin George, joka painaa kaksitoista puntaa. Ajatustensyvyydessä ja ihmistuntemisessa toiset teokset voivat viedä tältävoiton, toiset kirjat voivat olla nerokkaampia ja laajempia, mutta mitäehdottomaan, auttamattomaan totuudenrakkauteen tulee, vie tämä voitonkaikilta muilta. Ja tiedän, että vakava lukija antaa tälle asiallesuuremman arvon kuin kirjan muille, lukuisille ansioille. Ja sen totuuslisääkin melkoisesti siinä annettujen opetusten arvoa.
Tekijä.
Kolme invaliidia. — Georgen ja Harris'in kärsimyksiä. —Sadanseitsemän kuolettavan taudin uhri! — Hyödyllisiä lääkeohjeita. —Lasten maksataudin parannustapa. — Olemme yksimieliset siitä, ettäolemme liiaksi rasittuneet ja kaipaamme lepoa. — Viikko aaltoilevallaulapalla? — George ehdottaa Thamesjokea. — Montmorency tekeevastalauseen. — Alkuperäinen ehdotus hyväksytään kolmen äänenenemmistöllä yhtä vastaan.
Meitä oli kaikkiaan neljä — George, William Samuel Harris,allekirjoittanut ja Montmorency. Istuimme minun huoneessani, tupakoimmeja puhelimme miten huonoja olimme — huonoja lääketieteelliseltäkannalta, tietenkin.
Tunsimme itsemme niin heikoiksi, että aloimme tullaoikein levottomiksi. Harris sanoi joskus saavansa semmoisiapyörtymyskohtauksia, että hän tuskin tiesi mitä silloin teki; siihenGeorge sanoi, että hänelläkin oli pyörtymiskohtauksia, niin että häntuskin tiesi mitä teki. Mitä minuun tulee, oli maksani epäkunnossa.Tiesin, että se oli maksa, sillä olin vastikään lukenut ilmoituksen,jossa ylistettiin patenteerattuja maksapillerejä ja jossa tehtiinselkoa erinäisistä oireista, joista voi päättää oliko maksaepäkunnossa. Minulla oli kaikki nuo oireet.
On todella omituista, mutta minä en koskaan voi lukeapatenttilääkkeiden ilmoituksia tulematta johtopäätökseen että minullaon juuri siinä kuvattu tauti sen kaikkein pahimmassa muodossa.Diagnoosi kuitenkin aina täydellisesti lyö yhteen oireitten kanssa,joita kulloinkin tunnen ruumiissani.
Muistan miten eräänä päivänä menin British Museum'iin lukemaan miten onhoidettava erästä vähäpätöistä tautia, joka silloin minua vaivasi —luulen että se oli nokkoskuume. Sain kirjan ja luin kaikki, mitätahdoin tietää; sitten minä ajattelemattomuudessani käänsin lehden jaaloin huolettomasti lukea taudeista ylipäänsä. En enää muista, mikäensimmäinen tauti oli, jota syvennyin tutkimaan — se oli, luulen, jokukauhea, hävittävä kulkutauti — mutta ennenkuin olin päässytpuoliväliinkään "edelläkäyvien oireitten" luettelossa, tulin selvillesiitä, että itse podin tuota kauheata tautia.
Istuin tuokion kauhusta jäykistyneenä; sitten aloin — tylsästi jakoneellisesti — lukea edelleen. Tulin lavantautiin, luin oireet,huomasin, että minussa oli lavantauti — se lienee raivonnut minussakuukausia ilman että siitä tiesin — ja minä aloin tuumia oliko minussavielä joku tauti. Mi