Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä
Kirj.
14. englantilaisesta painoksesta suomentanut
Valfrid Hedman
"Kariston Nuorisonkirjoja" 33
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,1922.
Selkkaus valtameri-laivalla
"Magnifique!" huudahti Couden kreivitär henkeään pidättäen.
"Kuinka?" kysyi kreivi kääntyen nuorta puolisoaan kohti. "Mikä onsuurenmoista?" Ja kreivi vilkaisi eri tahoille etsiäkseen hänenihailunsa esinettä.
"Oh, ei yhtään mikään, rakkaani", vastasi kreivitär heikonhetkellisen punan värittäessä hänen jo hiukan rusoittavaaposkeansa. "Muistelin ihaillen New Yorkin pilvenpiirtäjiä, joiksiniitä nimitetään." Ja kaunis kreivitär sovitti itsensä mukavamminlaivatuoliinsa, tarttuen jälleen aikakauslehteen, jonka "ei yhtäänmikään" oli saanut hänet pudottamaan helmaansa.
Hänen puolisonsa syventyi uudestaan kirjaansa, mutta kuitenkinlievästi ihmetellen, että hänen kreivittäressään kolme päivää NewYorkista lähdön jälkeen oli äkkiä herännyt ihastusta juuri niitärakennuksia kohtaan, joita hän aivan hiljakkoin oli pitänyt hirveinä.
Nyt laski kreivi kirjan kädestään. "Aika käy kovin ikäväksi, Olga",sanoi hän. "Ehkäpä menen etsiskelemään muita, joilla saattaa ollayhtä ikävää, nähdäkseni, emmekö saa kyllin monta kokoon korttipeliävarten."
"Etpä ole kovin kohtelias, puolisoni", vastasi nuori nainenhymyillen. "Mutta koska minun on yhtä ikävä, voin antaa anteeksi.Menehän siis nakkelemaan vanhoja väsyttäviä korttejasi, jos se sinuahuvittaa."
Kun kreivi oli lähtenyt, salli nuori rouva silmänsä salavihkaasiirtyä nuoreen, kookkaaseen mieheen, joka lojui tuolilla vähänmatkan päässä.
"Magnifigue!" huoahti hän vielä kerran. Kreivitär Olga de Coudeoli kaksikymmenvuotias. Hänen miehensä oli neljänkymmenen vuodenikäinen. Rouva oli hyvin uskollinen aviovaimo, mutta kun hänelleei ollut suotu mitään sananvaltaa puolisonsa valinnassa, niinon tuskin luultavaa, että hän oli kiihkeästi ja intohimoisestirakastunut siihen, jonka kohtalo ja hänen ylhäinen venäläinen isänsäolivat hänelle hankkineet. Siitä, että hän hämmästyneenä päästipienen hyväksyvän ihastuksen huudahduksen komean nuoren muukalaisennähdessään, ei siis kuitenkaan tule otaksua, että hän ajatuksissaanoli millään tavoin uskoton puolisolleen. Hän vain ihaili, niinkuinolisi ihaillut jokaista erikoisen komeaa loistonäytettä, olipa semitä lajia tahansa. Ja nuori mies oli kieltämättä uljaan näköinen.
Rouvan salavihkaa silmäillessä näitä kasvoja sivulta päin miesnousi ja lähti kannelta. Couden kreivitär viittasi ohimenevälletarjoilijalle. "Kuka on tuo herrasmies?" kysyi hän. "Hän on merkittymatkustajaluetteloon monsieur Tarzaniksi Afrikasta, hyvä rouva",vastasi tarjoilija.
— Aika avarat tilukset, — ajatteli nuori nainen, mutta nyt hänenmielenkiintonsa heräsi yhä enemmän.
Kun Tarzan astui verkalleen tupakkahuonetta kohti, tapasi hänodottamatta kaksi miestä innokkaasti kuiskailemassa juuriulkopuolella. Hän ei olisi viitsinyt kiinnittää heihin edesohimenevää huomiota, jollei toinen miehistä olisi luonut häntä kohtiomituista syyntuntoista katsetta. He muistuttivat Tarzanille hänenPariisin teattereissa näkemiään melodraamallisia lurjuksia. Molemmatolivat kovin tummaihoiset, mikä olkapäiden kohautusten ja heidänilmeistä j