Produced by Tapio Riikonen
eli
Rikkaus ja rakkaus
Kirj.
—n. Nm. [Herman Niemi]
Tampereella,
Emil Hagelberg'in ja kumpp. kirjapainossa, 1879.
Emil Hagelberg'in kustannuksella.
"Jos arvossa mä oisin
Ja rikkahitten rinnalla,
Niin totta varmaan voisi
Viel' onnenikin kukoistaa."
Suom. kansanl.
I. Perusteita
II. Lapset ovat Herran lahjat
III. Kuolema on armoton
IV. Maailma on paha
V. Paavolan kauhu
VI. Toivon tähdet himmenevät
VII. Kavaluus
VIII. Vielä kavaluutta
IX. Seikat selviävät
X. Päätös
Perusteita.
Kauniin, monilahtisen ja saarisen veden rannalla K—n pitäjäässäkeski-Satakuunassa on Paavolan rustholli. Sen asema on hyvin kaunis.Kolmelta puolelta piirittää sitä sinertävä vesi, joka kesäisinä aikoinakuohupäisinä aaltoina lainehtii sen lehtimetsällä peitetyitä rantojavasten. Maa kohoaa vähitellen niemen keskustaa kohden, jolla talonrakennukset seisovat. Aaltoilevat viljavainiot ympäröivät niitä jakohisevat haavat ja humisevat koivut ja pihlajat kaunistavat peltoinpientareet.
Näky-ala talosta on viehättävä. Länteen, ja etelään päin leviääkirkas R—veden pinta, jonka takaa siintävät tuuheat lehdikot, mitkävarjoavat haamottavia kyliä. Saaret siellä ja täällä ovat ikään kuinveteen asetetuita kukkas-vihkoja. Itäpuolelta näkyy noin virstaaleveän lahdelman takaa kirkko, joka kunnianarvoisasti kohottaaharjaansa taivasta kohden. Sen vieressä seisoo kellotapuli, jostaLauvantai-iltoina ja juhlain aattoina kuullaan rauhaa ja lepoajulistava juhlallinen kelloin ääni ja lepopäivinä Luojan ylistykseen japalvelukseen kutsuva soitto ja sumeasti sointuvat ruumiskellot. Talonrakennukset eivät enää ole samat, kuin kerrottavamme tapahtuman aikana.Ai'an hammas on ne mitättömiksi syönyt ja uudet ovat sijaan rakennetut.
Taloa hallitsi, vuosia sitten, rikas onnellinen aviopari. Isäntä olipaikkakunnan miehiä ja häntä pidettiinkin suuressa arvossa. Emäntä olioikea vaimoin esikuva. Hänen kätensä piti kodin aina miellyttävänä javalvoi sen puhtautta; hänen lempeä luonteensa ja sävyisä käytöksensäoli esimerkkinä, jota jokainen koki kaikin voiminsa seurata.
Noin puolen virstaa Paavolasta pohjoiseen päin on korkea harju, jokaestää kylmät pohjatuulet taloon tuntumasta. Sen rinteellä oli pienitorppa, jota nimitettiin Mäkeläksi. Uhkealta ei se näyttänyt eikä siitäenää olekaan jälellä muuta, kuin pari soraläjäksi muuttunutta muurinperustusta ja muutamia lahonneita alahirsiä. Asujina torpassa oli köyhäMikko vaimoneen ja lapsineen. Ahkeruudellaan kokivat he voittaa kovanonnen tuottamat vastaukset, vaikka ei se aina tahtonut oikein menestyä.Mutta Paavolan haltioissa oli heillä aina turva puutteen aikoina. Heeivät katsoneet ylön köyhää eikä tarvitsevaista; heidän talostaan eimilloinkaan lähtenyt kukaan auttamatta ja Jumala näkyi heidänarmeliaisuutensa aina monin kerroin palkinneen.
Lapset ovat Herran lahjat.
Oli Sunnuntai-aamu Elokuussa. Ilma oli tyyni ja aurinko lähettivalaisevia lämmittäviä säteitään maahan. Kirkon kelloin ääni kaikuijuhlallisesti rauhallisessa luonnossa. Pitkin laajaa R—veden pintaakiirehti kirkk