E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Historiallinen kertomus 1854 vuoden sota-ajan muutamistatapahtumista Suomen vesillä ja rannoilla
Kirj.
Helsingissä 1905,G. W. Edlund,1905.
Isä ja poika. — Perheen hylky. — Mailman tapaus tekeillä.
V. 1854 eli ja oli Geflen kaupungissa Ruotsin maallakunnallisraatimies, nimellä Gaabriel Evert, joka muuten ammatiltansaoli puutavarain kauppias. Häntä pidettiin arvossa rehellisen jakunniallisen luontonsa tähden ja kaupungin hallitus oli kutsunuthänet neuvoskuntansa jäseneksi. Sangen hyvin ymmärsi hän kaikki mitäkoski metsä- ja puutavara-asioita, mutta lain monimutkaisia kaaria eihän voinut saada päähänsä; toisenlaiset olivat ne kaaret, mitkä häntunsi kyllin ja tarkoin. Mutta kuten sanottu, oli hän rehellinen jaselväjärkinen ja näillä ominaisuuksillaan hän useimmiten osasi oikeaan,esiin tuoden lauseensa oikeammin kuin lakia oppimattomalta olisi voinutodottaakaan.
Raatimies Evert ei ollut rikas, eikä varakaskaan, mutta hän olihyvinvoipa, kuten sanotaan, teki jokaiselle oikein, oli velaton, jaosaansa tyytyväinen ja tyytyväisyys onkin, kuten tiedetään, maallisenonnen parhaita perustuksia.
Mutta raatimiehellä oli toisentapainen arvaamaton rikkaus. Hänellä olihyvä vaimo ja lukuisa lapsiparvi, seitsemän poikaa ja kuusi tytärtä,siis kolmetoista perillistä, joten hänellä oli se iloinen vakuutus,ettei Evertin nimi pitkään aikaan kuole, vaan että se tulisi vieläkestämään monet sukupolvet puhki.
"Varhaiset aviot eivät ole edullisia", sanoi raatimiehen lapsiparveanähdessään muuan hänen setänsä. "Kolmentoista luku on sitä paitseonneton luku, joku sinun lapsistasi joutuu varmaan hunningolle."
Raatimies naurahti, katseli veitikkamaisesti reipasta ja kunnollistavaimoansa ja arveli, että jos Herran tahto niin olisi, voi kolmentoistaluku kylläkin muuttua neljäksi- tai viideksitoista. Mutta siitäpäei tullut mitään; perheensä ei enää lisääntynyt, raatimies ja hänenvaimonsa vanhenivat ja kertomuksemme alussa oli ukko jo täyttänyt60 ikävuotensa. Hänen korkea vartalonsa oli köyristynyt, tukkasilminnähtävästi harmaantunut ja näkö niin heikontunut, että hänenoli tarvis ruveta käyttämään sinisiä silmälasia. Rouva, joka olimiestänsä kymmenkunnan vuotta nuorempi, oli säilynyt paljoa paremmin.Viisikymmentävuotisena oli hän lihava, punaposkinen rouva, joka vallankepeästi hoiti taloutensa ja monilukuisen perheensä.
Sedän ennustus kolmentoista luvun onnettomuudesta raatimiehenjollekulle lapselle, ei näyttänyt käyvän toteen. Kaikki kasvoivatvanhempaansa iloksi. Opintonsa päätettyä saivat pojat hyviä paikkojaeri ammateissa ja kolme tytärtä tuli hyviin naimisiin. Lyhyesti sanoen:kaikki kävi hyvin Evertin monelle lapselle. Nuorin pojista, Yrjö Evertoli vanhempainsa lemmikki.
Kertomuksemme alussa oli Yrjö kuusitoista vuotias. Hän oli kaunis,pulskea nuorukainen, ruumiiltansa terve ja väkevä. Hänen korkean otsanalla loisti vilkkaat silmät. Käyntinsä oli kevyt ja jäntevä, kokoolentonsa reipas ja uljas. Sellaisesta kyllä sopi toivoa, että hänmailmassa menestyisi ja toimeentulisi, vieläpä saavuttaisi suosiotakin,koska hän oli hyväluontoinen ja rehellinenkin.
Mutta vaikka kaikki tämä oli Yrjön eduksi, oli hänellä muitahuonompiakin ominaisuuksia, mitkä saivat hänen isänsä myöntämään, ettäsedän ennustus valitettavasti voisi käydä toteen ja juuri Yrjöllehänen lempilapsellensa. Varhain pantuna kouluun, Yrjö osoitti ilmeistä