Kirj.
Albert Kukkonen
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1913.
Runoilijan alkulause.
Johdanto.
Eero Varis Albert Kukkoselle
Runoilija Pentti Lyytisen patsasta paljastaissa.
Nykyinen aika.
Kansanjuhlassa Rautalammilla.
Kansanopistolla Äänekoskella lukuvuotta alkaissa.
Vanhan miehen miettehiä Lomakurssien lopussa.
Nuorisoseuran kokouksessa.
Vielä virttä viinan töistä.
Maamiespäivillä Rautalammilla.
Pellervon päivillä Helsingissä.
Valtiopäiväin avaamisesta.
Keisari Aleksanterin kuolinpäivästä.
Kiistelystä kielen päältä valtiopäivillä.
Suomenkielen asia ritari- ja aatelisäädyssä valtiopäivillä.
Hiljaiset Valtiopäivät.
Nuorisollen neuvoksi välttämähän väkijuomat.
Entisistä ja nykyisistä ajoista.
Rautatie-kokouksessa Pieksämäellä.
Muistelmia Iisalmen näyttelyssä käynnistä.
Teaterihuoneella juhlassa kylvettäjäin hyväksi Kuopiossa.
Kirurgisessa sairaalassa olostani Helsingissä.
Muistelmia vuosisadan vaihteessa.
Tähän runokokoelmaani on valittu vanhempana tehtyjä runojani,mitähän milloinkin on sattunut syntymään. Kun minua on vaadittuniitä lausumaan useissa tilaisuuksissa, joita en edeltäpäin osannutollenkaan ajatella, ja kun olin herkkä rupeemaan, olivat ne sittenkiireellä kyhättävät. Nuorempana tehdyt runoni eivät tulleet talteenpannuiksi, sanomalehdissäkin niitä aina oli, ja niin jäi niitä kokojoukko hukkateille ja ijäti unholaan. Ensimäisiä runojani alointekemään noin 28 vuotiaana, vaan ne olivat enemmän leikkisiä jarakkauden lauluja. Kun nyt olen jo elänyt elämäni ehtopuoleen, niinrupesin näitä teoksiani, mitä niistä vielä oli saatavissa, kokoomaankirjaan. Päämääränä olen aina koettanut pitää runoudessani sitähenkeä, että niissä olisi nuorelle kansalle oppimista, erittäinkinmitä raittiusasiaan tulee, ja että nuoret aina valitsisivat toverejaja karttaisivat pahoja seuroja, joihin nuori, kasvava kansa on herkkärupeamaan. Jos siis näissä runoissani on jotakin opettavaista, olkoonse ihmiselämän ja kaiken siihen kuuluvan hyvän ohjeena. Missä taas eimitään hyvää ole, jääköön se unholaan.
Kirjoittanut Kaarle Krohn.
Rautalampi on kieltämättä ihanan luontonsa puolesta merkillisimpiäseutuja Keski-Suomessa. Mutta se on merkillinen toisessakin suhteessa:keskuksena sille talonpoikaisrunoudelle, jolla 1800 luvunalkupuolella oli kukoistusaikansa. Rautalammilla eli tämän runoudenkuuluisin edustaja Paavo Korhonen. Kustavi Grotenfeltin julkaisussaKahdeksantoista runoniekkaa on näytteitä viiden Rautalampilaisenrunoista. Viimeisenä ja kaikista nuorimpana siinä esiintyy AlbertKukkonen, joka vielä elää Rautalammilla Hinkkalan talon isäntänä jajonka myöhempiä runoja tarjona oleva kokoelma sisältää.
Konneveden rannalla Kivisalmen eteläpuolella kauniin lahden pohjukassaon Hinkkalan talo, jossa Albert Kukkonen syntyi 14 p. helmik. 1835.Hänen isänsä Gabriel Eerikinpoika Kukkonen (k. 1873) oli VihtoriLounasmaan kuvauksen mukaan, joka vuonna 1863 kolmen muun ylioppilaankera asui Hinkkalassa hyvää suomenkieltä oppiakseen, arvokas, älykäsja kirjallisuutta harrastava mies. Ylioppilaat olivat pahemmassa kuinpulassa isännän kanssa keskustellessaan, sillä hän muisti kaikki, mitäoli lukenut, ja valtiollisista sekä yhteiskunnallisista asioista olihänellä selvemmät ja kypsyneemmät mielipiteet kuin heillä. —Ajat