Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
Kirja lapsesta
Kirj.
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1920.
Jenny von Pelisskylle
k. Aachenissa
ja
Mary von Bockille o.s. von Pelissky
k. Varsovassa
eroittamattomille leikkisiskoilleen, kahdelle kaukaiselle varjolle lapsuuden kesämaasta omistaa tämän teoksensa
tekijä.
Eesti, Kallaste 1915
Suomi, Helsinki 1920.
1.
Katinka Rabe syntyi Hovissa, isovanhempainsa kartanossa, hyvin isossavuoteessa, jossa olivat syntyneet, rakastaneet ja kuolleet sekä Rabetettä Fataburit. Alkujaan sen oli teettänyt hänen isänäitinsä isä,Friedrich Fatabur, itseään ja vaimoaan, inkeriläistä papintytärtävarten, ja toden teolla, tämän vuoteen mittasuhteista puhuivatFataburin vaistot. Näin juuri hän oli sen halunnut: leveäksi kuinlaivan, valmiiksi varattuna sekä elämän alkua että loppua varten,tummanpunaisesta, kiilloitetusta puusta ja lattiassa kiinni neljinvaltavin jaloin, kaksi sivupylvästä kummassakin päässä.
Ei ole yhdentekevää, kenenkä ja millaisessa vuoteessa syntyy. Ehkämajailevat edesmenneitten henget sen sijan lähettyvillä, missä kerransiirtyivät tuntemattomasta näkyväiseen ja taas takaisin. Ehkä heodottavat tilaisuutta, päästäkseen vielä kerran vastasyntyneen silminnäkemään ajallisen ihmeet ja maan neljästi vuodessa muotoaan muuttavan.
Friedrich Fataburin olisi voinut luulla vainajanakin pyrkivän kymmeneenkätkyeen, siksi monta ihmiselämää olisi tarvittu kaikkia hänensuunnitelmiaan toteuttamaan.
Hän oli vuosisadan alussa oston kautta saanut haltuunsa Hovin,rappeutuneen aateliskartanon itäisen Suomenlahden rannalla; hän semyös oli rakennuttanut Hovin nykyisen päärakennuksen, jonka nimi yhävieläkin juhlallisemmassa puheessa oli corps de logis, samoin kuinFriedrich Fatabur Hovin vanhimman asujamiston puheissa yhä kuoltuaankinoli Hovin vanha herra.
Friedrich Fataburin isännyyden alkuaikoina ulottui Mustakorpi vieläviljelyksiin saakka. Ei ollut mitään varsinaista eroa puiston ja korvenvälillä, heti puutarhasta alkoi sama sakea kuusikko, joka yhtenäainoana metsäalueena jatkui Vahvaniemeä ja Vehkasuota kohden. Rantaoli autiota korpea, virstamääriä, — viljellyistä maista, pelloista,niityistä, ihmisen askarruksesta maan kamaralla ei merkkiäkään; eiyhtäkään ihmisasumusta, ei sauhua, niin kauas kuin silmä kantoi,ainoastaan metsäisiä, ulapan sulkevia saaria ja yhtä metsäisiä rantoja.
Friedrich Fatabur käsitteli luonnonihanaa ja metsittynyttämaa-aluettaan niinkuin taiteilija löytämäänsä kiitollista aihetta:hän ryhtyi heti sitä muovaamaan mielikuvansa mukaiseksi. Ja kun hänenkaikkien uudistustensa yksinomaisena lähtökohtana oli kauneus eikäsuinkaan hyöty tai rahantulo, niin tuli Hovista muutamissa vuosissamuuan Itä-Suomen kauneimpia maahoveja.
Ensi töikseen Friedrich Fatabur revitti entisen päärakennuksen.Pietarista saapuneen ranskalaisen arkkitehdin kanssa yksissäneuvoin hän sitten laati suunnitelman kaksikerroksista, Palladiontyyliä jäljittelevää puupalatsia varten, joka kohosi kaislaisenlahden rannalle kuin mikäkin italialainen pikku palzetto. Elettiinuudestisyntyneen, voittoisan klassillisuuden merkeissä, yksin täälläjäitten keskelläkin. Fr