SISÄLLYS:
Herra Heimberger.
Asiamies.
Säästetty ja menetetty.
Jumalan koetus.
Pilattu.
Liian myöhään.
Kirkas aamupäivä paistoi ystävällisesti puhtaasta ikkunasta suureen,sievään tupaan, joka huonekalujen ja muun tavaran yksinkertaisuudestahuolimatta kuitenkin oli sangen mukavan näköinen. Harmailla paperillapeitetyillä seinillä riippui monta, ell'ei juuri kallisarvoista niinkuitenkin sangen hyvää vaskipiirrosta kauniissa kultakehyksissä;ikkunain väliä koristi suuri peili, jota leveä vanhanaikuinen piironkikannatti. Oikealla, ihan ikkunan vieressä, oli mukava mustalla nahallapäällystetty "mummontuoli", jonka paikoittain kulunut muoto osoittijokapäiväistä käyttämistä. Sen vieressä näkyi suuri työpöytä, jonkamonet laatikot olivat täynnä kirjeitä ja asiapaperi tukkuja.Vastapäätä komeili punainen, villapeitteinen sohva ja sen edessäpöyhkeili kirjavan lattiamaton päällä suuri pyöreä pöytä. Paitsi niitäkaluja oli tuvassa vielä muutamia tuolia määrätyillä paikoillaan jaoven vieressä, joka luultavasti vei makuukammariin, seisoi vahva,raskas, tummasta samankaltaisesta puusta kuin piironkikin veistettykaappi, jossa silminnähtävästi säilytettiin liina- ja muitapitovaatteita, Senkaltainen oli huonekalusto, ei juuri kallisarvoinen,mutta porvarillista varakkaisuutta osoittava ja mukava.
Aamuna, jolloin herttainen aurinko uteliaasti kurkisti hupaiseenhuoneesen, istui sisäänkirjoittaja Heimberger sohvan toisessa kulmassaaamiaisella ja toisessa hänen puolisonsa, Anna rouva. Kaikessayksinkertaisuudessaan — sillä pöydällä oli ainoastaan kahvia, maitoaja tuoretta nisuleipää — näkyi ateria maistuvan isännästäoivalliselta. Hyvillä mielin nautti hän vähitellen karvasta,hyvänhajuista juomaa ja söi lisäksi muutamin leipiä, joitten kovatkuoret murenivat kuin lasi hänen hyvien hampaittensa välissä. Hän näkyiolevan noin lähes neljänkymmenen vuotinen mies. Hänen kasvonsa olivatkalpeat ikäänkuin pölynkarvaiset, mutta muuten oli hänellä sangen hyväterveys. Terveyttä ilmoittivat kumminkin hänen vilkkaat, säihkyvätsilmänsä ja hänen kookas, voimakas vartalonsa, yhtä paljon kuin hänenkoko entisyytensä, sillä hän ei ollut sairastanut ainoatakaan kertaaeläessänsä, eikä kertaakaan enentänyt lääkärin tahi apteekkarin tuloja,Hänen hyvää ruokahaluansa todistivat leivät, jotka kummallisen nopeastikatosivat hänen hampaittensa väliin ja hänen hyvää mieltänsä iloisetkatseet, joita hän tuon tuostakin loi huomaamatta vaimoonsa.
Anna rouva istui äänettä sohvan kulmassa vaipuneena ajatuksiinsa jakatseli vakavasti ja miettien pääkaupungin sanomalehteä, jota hän jokaaamu luki kahvipöydässä tahi kumminkin kiireesti silmäili. Kun hänsiinä lepäsi puhtaassa aamupuvussaan, hoikkine vartaloineen ja lempeineälykkäine silmineen, runsaat mustat hiukset tuskin mahtuen valkoiseenmyssyyn, täytyi hänen vaikuttaa jokaiseen sangen miellyttäväisesti jasiis olikin ihan luonnollista, ett'ei hänen miehensäkään, herrasisäänkirjoittaja, voinut olla sitä tuntematta, vaikka rouva, kutenäsken mainittiin, sillä kertaa näkyi antautuneen sangen tavattomanvakavan, milt'ei alakuloisen ja surullisen mielialan valtaan. Muutamiaminuuttia tarkasti hän vaimoansa keskeyttämättä hänen mietteitän