E-text prepared by Tapio Riikonen
Grimm-veljesten satuja
Kirj.
JACOB ja WILHELM GRIMM
Satupirtti N:o 34
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1921.
Kultahanhi.
Satu pojasta, joka lähti maailmalle pelkoa oppimaan.
Kolmenlaiset kielet.
Jänis ja siili.
Kettu ja hevonen.
Onnekas Hannu.
Seitsemän sysmäläistä.
Kultahanhi.
Olipa kerran mies, jolla oli kolme poikaa; nuorin niistä oli nimeltäänTyhmyri, ja häntä aina ylenkatsottiin ja pilkattiin ja jokatilaisuudessa syrjäytettiin. Sattuipa sitten, että vanhin veljeksistälähti metsään puita hakkaamaan ja sai äidiltään evääksi kauniinmunakakun ja simapullon, jotta poloinen ei nälkään ja janoonmenehtyisi. Kun poika tuli metsään, niin näkipä hän siellä vastassaanpienen äijän, sellaisen harmaan mokoman, joka toivotti hänelle hyvääpäivää ja haastoi: "Annappa minulle taskustasi palanen kakkuasyödäkseni ja kulaus simaa juodakseni, sillä minä olen niin nälissänija janoissani." Mutta viisas poika vastasi: "Jos annan sinulle kakkuanija viiniäni, niin jään itse ilman, mene matkoihisi vain", jätti äijänseisomaan ja meni työhönsä. Mutta kun hän rupesi puuta hakkaamaan, niinannappa olla, isku luiskahtikin syrjään ja kirves kävi häntäkäsivarteen, niin että hänen täytyi palata kotiin ja antaa sitoahaavansa. Se oli harmaan äijän kosto.
Sitten lähti toinen poika vuorostaan metsään ja sai hänkin äidiltäänevääksi kauniin munakakun ja simapullon. Hänellekin tuli vastaan vanhaharmaja äijän kääppänä ja pyyteli saada palasen kakkua ja kulauksenviiniä. Mutta toinenkin poika vastasi järkevästi: "Jos annan sinulleeväistäni, niin jään itse ilman, mene siitä matkoihisi", jätti äijänseisomaan ja lähti työhönsä. Mutta eipä hänkään jäänyt rangaistuksettasuuresta järkevyydestään; kun hän oli iskenyt pari kertaa puuhun, niiniski hän kolmannella kerralla omaan sääreensä, ja hänet oli kannettavakotiin.
Silloin sanoi Tyhmyri: "Isä, annappa minunkin kerran lähteä metsäänpuita hakkaamaan." Mutta isä vastasi: "Veljesi, sinua viisaammat, ovatsiinä työssä saaneet vammoja, pysy sinä vain poissa, mitä älyä sinullasiellä olisi." Mutta Tyhmyri pyyteli niin hartaasti, että isä sanoi:"No, menehän sitten, ehkäpä vahingosta viisastut." Äiti antoi hänelleevääksi kuivan leipäkyrsän ja pullon hapanta kaljaa. Kun Tyhmyri tulimetsään, tapasi hänkin siellä vanhan harmaan äijän, joka tervehti häntäja sanoi: "Annappa minulle palanen kakkuasi ja kulaus pullostasi, minäolen niin nälkäinen ja janoinen." Tyhmyri vastasi: "Minullahan on vainkuiva kannikka ja hapanta kaljaa, mutta jos ne sinulle kelpaavat, niinkäytä hyväksesi." He istahtivat syömään ja juomaan, mutta kun Tyhmyriotti kuivan kannikan taskustaan, niin olipa se muuttunut makeiseksimunakakuksi ja hapan kalja sulavaksi simaksi. No, he söivät ja joivat,ja sitten sanoi pikkuinen äijä: "Koska sinulla on niin hyvä sydän jaannat mieluusti omastasi toisellekin, niin minä tahdon luoda onnesi.Katsos, tuolla on vanha puu, käy sen luo ja hakkaa se poikki, niinlöydät sen juurista jotakin."
Tyhmyri kävi puun luo ja hakkasi sen poikki, ja kun puu kaatui, niinoli sen juurissa hanhi ja sillä joka höyhen puhdasta kultaa. Poika ottihanhen kainaloonsa ja lähti astelemaan erääseen majataloon, jossa aikoiyönsä viettää. Isännällä siellä oli kolme tytärtä, jotka tulivatuteliaiksi tietämään, mikä tuollainen merkillinen lintu oli, jajokainen heistä olisi mielellään tahtonut saada yhden kultahöyhenen.Vanhin arveli: "Tottapa