Produced by Tapio Riikonen
3-näytöksinen perhekuvaus
Kirj.
Kustannusosakeyhtiö Kirja, Helsinki, 1922.
HERRA HALLMAN, entinen tehtailija.
ROUVA HALLMAN, hänen vaimonsa.
ANNA HALLMAN, heidän tyttärensä.
HERRA EKMAN, apteekkari.
SOHVI, Hallmanien vanha perhepalvelija.
Vaatimattomasti, mutta aistikkaasti kalustettu sali. Perällä kaksi
ikkunaa. Niiden edessä pitkä, valkoiseksi maalattu pinnasohva kulunein
kultauksin. Sohvan edessä pöytä ja muutamia tuoleja samaa tyyliä.
Oikeassa peränurkassa vanhanaikainen, kahden istuttava keinutuoli.
Siellä täällä muutamia kasveja ja seinillä joitakin muotokuvia.
Vasemmalla kaksi ovea, joiden välissä uuni. Oikealla yksi ovi.
Etummainen vasemmanpuolisista ovista auki, toiset kiinni.
Oikeanpuoleinen ikkuna auki.
ROUVA HALLMAN, täyteläinen, harmaatukkainen nainen, silmälasitnenällään, istuu sohvankulmassa ja parsii sukkia. Hänen edessäänpöydällä käsityökori ja vieressään kasa sukkia.
Vasemmalta kuuluu keittiöastiain kalinaa.
ROUVA HALLMAN (puhuen koroitetulla äänellä vasemmalle). Sohvi! Onko
Sohvi siellä?
SOHVI (vasemmalta). Mitä niin?
ROUVA HALLMAN. Sohvipa kurkistaa keittiön akkunasta, joko Anna jaapteekkari palaavat järveltä.
SOHVI (hetken kuluttua). Hui hai! Ei näy jälkeäkään. Taikka —malttakaas, tuolla taitaa apteekkarin vene olla — tuolla saarenrannassa. Niin onkin — ja ne ovat itse menneet saareen.
ROUVA HALLMAN. Olisivat joutuneet sieltä kahville. Ja kohtahan Annan onaika mennä postikonttoriinkin.
SOHVI (yhä vasemmalta). Kyllähän meidän neiti virastaan huolen pitää.Ja kahvi pysyy kyllä tuossa hellalla lämpimänä. Mutta jos rouva haluaa,niin minä tuon jo rouvalle ja patruunalle.
ROUVA HALLMAN. No jospa Sohvi tuo meille kupin.
(Vasemmalta kuuluu kahvikuppien kalinaa, minkä jälkeen Sohvi, noin viisikymmenvuotias, täyteläinen, vasenta jalkaansa hiukan ontuva nainen, tulee kahvitarjotinta kantaen esille).
SOHVI (asettaen tarjottimen pöydälle). Jopahan ne nyt vastakihlatutmalttavat niin lentämällä sieltä palata, varsinkin tällaisena päivänä.Kun ilmakin on kuin maitovelliä.
ROUVA HALLMAN. Niin, nythän se vasta oikein keväältä tuntuu.
SOHVI. Mutta arvaako rouva, mitä minä äsken ajattelin, kun näin niidenmenevän rantaan?
ROUVA HALLMAN. No mitä Sohvi sitten ajatteli?
SOHVI. Ajattelin vain, että liika hyvän rouvan tuo apteekkari saameidän neidistä.
ROUVA HALLMAN. Mutta kuinka Sohvi nyt sellaista! Eikö apteekkari olehyvä mies?
SOHVI. Miksei, onhan se hieno mies ja taitaa rikaskin olla ja onhan seminunlaisellenikin niin höyli, mutta sittenkin minusta tuntuu, ettäAnna-neidin olisi pitänyt saada vieläkin parempi. Sanoinhan minä joneidin ollessa pikku tyttönen — eikös rouva muista? — että siitätulee professorin tai senaattorin rouva.
ROUVA HALLMAN (hymyillen). Niin, Sohvihan on aina ollut niin kiintynyt
Annaan. (Ottaen kahvia) Mutta Sohvipa käskee pappaakin kahville.
SOHVI (raottaen varovasti oikeanpuolista ovea). Patruuna on hyvä jatulee juomaan