E-text prepared by Jari Koivisto and Tapio Riikonen
Runoja
Kirj.
Hämeenlinnassa 1903,
Boman & Karlsson'in kustannuksella.
Meri ja luoto.
Getsemanessa.
Pihlajalle.
Lentäkää.
Harhateilläkö?
Sydän-puhtaus matkan määrä.
Maailman hallaa.
Kahdenlaista.
Niin, ellei —.
Yön orja.
Junan lähtiessä.
Ylöspäin.
Yhtä ja toista.
Oikea tie.
Sameriasta.
Matkalla.
Lasten suku.
Lemmon markkinat.
Kalmistossa.
Elonhuolet.
Työmiehen kesähuokaus.
Mitä sä teet.
Kuoleman linnut.
Korppi-valtakunnasta.
Sinä ja minä.
Valkea lilja.
Pieni tarina.
Laulu naurusuista.
Vain sulle.
Mökinpojan hyräily.
Älä kulje sä kuutamolla.
Mun eloni — —.
Laulellaanpas —.
Puuttuvaista.
Peipponen.
Nuorelle parille.
Eräälle.
Tokkohan.
Olet mulle —.
"Suru".
Tuvan tyttö.
Orjan laulu.
Kangaspuilla.
Iltalaulu.
Talvea ja kesää.
Viha ja lempi.
Pakkasessa.
Unten airut.
Siskolle.
Pystyyn noussut.
En tiedä —.
Orvokki.
Vois luulla —.
Tähdelle.
Sanomalehtipoika.
Haudoilla.
Vaiheita.
Kultaa — Katinkultaa.
Tunnelma.
Poikanen pyrkii kynnykselle ja siitäkin vielä yli: Toisella puolla on maailma ja toisella äidin syli.
Salamat särkevät taivahan rataa, ukkonen ulvoo ja tähtiä sataa, yötä on yllä ja pilveä päällä myrskyjen säällä.
Keskellä merta ja myrskyjen pauhun,
keskellä kuohun ja kuolemankauhun
luoto on jyrkkä ja kallioranta,
valkeasanta.
Pursia paljon sen ympäri soutaa.
Mainetta, kultaa ja muuta ne noutaa.
Luotohon joku myös pyrkiä koittaa.
Meri sen voittaa.
Meri sen kätkee, kalat sitä syövät
taikka sen pyörtehet paasihin lyövät.
Uhmaten pauhaa pilvien palkeet,
vyörtehet valkeet.
Puhe käy, luodolla että on kultaa,
minkä on rinnalla muu kulta multaa.
Joka sitä uskoo, sinne se soutaa,
kuolohon joutaa.
Toden on luoto. Meri elonmerta.
Kummatki paljon vaativat verta:
Kovin on kallista kaikkikin kulta,
kulta ja — multa.
Näin minä mietin ja aattelen silloin,
kuoleman kun nään uhrin mä milloin:
Miks niin ankara ajan on myrsky,
julma sen hyrsky?
Puhukaa oi kivet ja haljetkaa
jo kalliot kappaleiksi.
Oi, syöksyös tulta taivas. Maa
nyt kertyös kyyneliksi.
Mitä, Herrako meidän polvistuu?
Oi taivas, kuinka sa sallit?
Hän, Kuningas paatehen kallistuu.
Vaviskaa oi muurit, vallit.
Ei aukea taiv