E-text prepared by Matti Järvinen
Suomensi
Hilja Liinamaa
Ensimmäisen kerran julkaissutKyminlaakson työväen sanomalehti-ja kirjapaino-osuuskunta r. l. 1910.
Tiedettä………………………….. Siv. 5.
Kehitystä…………………………. " 7.
Aatami ensimmäinen…………………. " 9.
Eräälle valtiolliselle runoilijalle….. " 11.
Syvä huokaus………………………. " 13.
Salaisuus…………………………. " 15.
Yövartian tulo Pariisiin……………. " 17.
Henrik……………………………. " 20.
Elon vauhtia………………………. " 22.
Tendenssiä………………………… " 24.
Lapsi…………………………….. " 26.
Luvatonta…………………………. " 28.
Varoitus………………………….. " 30.
Kiinan Keisari…………………….. " 32.
Odottakaa vain…………………….. " 35.
Valistukseksi……………………… " 37.
Saksanmaa…………………………. " 39.
Kankurit………………………….. " 41.
Georg Herwegh……………………… " 43.
Samalle…………………………… " 45.
Kysymyksiä………………………… " 47.
Harzvuorille………………………. " 49.
Lyö'ös rumpua rohkeesti,taistottarelle suukko suo,siinä on kaikki tieteily,siinä kirjojen oppi tuo.
Rummuta ihmiset unestaan,huomenkelloja soittele.Nuoruusvoimin eteenpäinastu, korkein tiede se.
Hegelin on se tiedettä,siin' on kirjojen viisaus. —Tajusin, kosk' olen älykäsja mulla soittohon taipumus.
Jo liekö luonto kehnontunut,perinyt viat ihmisten.Niin näyttää, — kukat, eläimetkinkäy valhesuulla jokainen.
Korean narrin kanssa liljase liehuu, tuoko siveää?Myös perho suukoin huikentelee,jo unhoon viattomuus jää.
Ja orvokinkaan kainouttaen takaa, pikku kukkanense kiemaellen kietoo, tuoksuu,ja maineeseen on kaiho sen.
Mä epäilen, jos satakielitunteistaan laulaa, eikö vaanviserrä, itke, liioittelese yksin tottumuksestaan.
Pois totuus pakenet jo maastaja uskollisuus häviät. —Ja joskin koirat liehuu — haiseekuin muinen, nekin pettävät.
Sä laitoit taivaasta santarmin,mi kantoi miekkaa vihan,mun paratiisista hääti pois,se julma, armotta ihan.
Nyt vaimoineni mä vaellanja etsin eloa uutta.Toki nautin jo tiedon hedelmää,sit' et taida sä enää muuttaa.
Et estää voi, että tiedän mäsun kääpiökasvusi kurjan.Sä suotta surmalla mahtailetja nostat myrskyn hurjan.
Oi luoja, kuinka sun harkintasylen viisaan toimen keksi,sitä kehua kylläkin kannattaamaanpiirin valkeudeksi.
Nyt en minä koskaan unhotasitä vanhaa yrttitarhaa.Paratiisi ei oikea ollut se,kun kielsi se hedelmän parhaan.
Vapautta mä vaadin täydelleen.Jos huomaan salpoja milloin,paratiisini vankilaks' vaihettuuja helvetiksi silloin.
Sä laulat lailla Tyrtaionja innostusta loitsit.Mut huonosti sä yleisönja aikas' valikoitsit.
He suopeasti kuulevatja ylistyksiin puhkee,kuink' onkaan runos joustavatja aattees' lento uhkee.
Sull' eläköönkin toisinaanhe huutaa luona maljan.Ja sotalaulus ulvoo heseassa melun, naljan.
Nä