Produced by Tapio Riikonen
Murhenäytelmä viidessä näytöksessä
Kirj.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1873.
Jäsenet:
HENRIK, Upsalan pispa.
ANDRAEAS, Benediktinein priori.
JOHANNES, munkki, kaniikki Upsalassa.
MAUNU, ritari, Ruotsin valloitus-armeijan päällikkö.
KITKA, kihlakunnan vanhin.
NYYRI, hänen vaimonsa.
LALLI, rikkain Suomen ylimyksistä.
KERTTU, hänen vaimonsa.
ILMARI, heidän 6:vuotias poikansa.
SORRI | talonpoikia.
TARVO |
KAARLO, Pispa Henrikin palvelia.
TAIMO, Lallin palveluksessa.
Vanha tietäjä, Kaksi lähettilästä, Töllin isäntä ja emäntä ja heidänlapsensa, Miehiä Lallin palveluksessa, Munkkeja, Ritareita, Ruotsinsotureita, Suomalaisia talonpoikia ja Naisia.
Ensimäinen Kohtaus.
(Näyttämö kuvaa: Kitkan talon pihaa. Vasemmalla näkyvät talon asuinhuoneet, oikealla ja perällä synkkä metsä. Keskellä pihaa seisoo vieretysten kaksi pitkää kuusta, joiden juurelle on rakettu matala kivi-alttari. Alttarilla seisoo nauhoilla sidottuna oinas.)
KITKA, suuri teurastus-veitsi kädessä, on polvillansa alttarin edessäja katsoo hartaasti taivasta kohti. Hänen sivullansa VANHA TIETÄJÄ,polvillaan suuren rummun edessä. SUURI JOUKKO MIEHIÄ ja NAISIA kulkeeavarassa ringissä kuusten ympäri, laulaen:
Ukko Jumala,
Hurskas Jumala,
Väkevä Luoja!
Ilman kantaja,
Lahjain antaja
Kansojen suoja!
Oi, kuule meitä Ukko!
Oi, auta meitä Ukko!
Yli-jumala,
Ukko Jumala
Vihasi heitä!
Ilman kantaja,
Lahjain antaja
Varjele meitä!
Oi, kuule meitä Ukko!
Oi, auta meitä Ukko!
KITKA (Juhlallisesti).
Nyt ompi hartauden hetki läsnä
Ja Ukon mieltä sopii tutkistella,
Jos on hän vihastansa luopunut
Ja meihin uudestansa suostunut.
Siis polvillanne häntä rukoilkaa,
(Kaikki lankeevat polvillensa.)
Hän mielen mieluisan ett' ilmoittaa
Ja että väkevänä turvanamme
Hän tahtois olla meille tuskissamme!
(Hetken äänetönnä oltuaan iskee hän teurastusveitsensä
oinaan rintaan. Oinas kaatuu vasemmalle kyljellensä.)
KITKA (Tuskistuneena).
Haa! — — vasemmalle!
(Hän vaipuu alttarille. Kansa osoittaa hämmästystä. Sill'aikaa
lyö Vanha tietäjä rumpua, niin että rummunnahalla oleva solki
hyppii ylös-alas.)
VANHA TIETÄJÄ (Kolkosti, herjettyään lyömästä).
Kaarneen piirihin,
Jok' ompi onnettomin kaikista,
Jäi arpa!
(Kansa osoittaa uudestaan hämmästystä. Hetken äänettömyys:)
KITKA (Hyökkää seisaallensa ja viskaa teurastusveitsensä alttarille).
Kurjuuttasi itkemään
Taas lähde kansa, onnen heittämä!
Sun kärsimykses taakkaa helpoittaa
Ei tahdo vielä taivahinen Ukko
Eik' ottaa murheen vaippaa hartioiltasi
Hän yhä suuttunut on sinulle
Ja hartaat avunhuutos hylkää hän.
Voi, on sun kohtalosi tukala,
Kun heitti sinun korkein jumala
Nojalle oman kovan onnesi
Ajalla, jolloin hänen avustaan
Ois