E-text prepared by Jari Koivisto and Tapio Riikonen
Neljä lukua Suomen suvun pakanallista jumaluus-oppia
Kirj.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 83 osa
Helsingissä,Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa,1894.
Esipuhe.
Johdatus.
Ensimmäinen luku. Pyhät paikat.
Toinen luku. Epäjumalankuvat.
Kolmas luku. Hoidat ja uhripapit.
Neljäs luku. Uhrimenot.
Kirjaluettelo.
Viiteselitykset.
Esipuhe.
Kevätlukukaudella 1887 piti isävainajani, Julius Krohn, Suomen suvunpakanallisesta jumaluus-opista eli mythologiasta yliopistollisialuentoja, joita varten oli valmiiksi kirjoittanut nyt ilmestyvät neljäensimmäistä lukua. Alkuansa oli aikomukseni julkaista nämätsemmoisenaan, ainoasti vähäisillä lisäyksillä ja muutoksilla, muttapian huomasin sen mahdottomaksi viime aikoina kertyneiden uusienainesten paljouden tähden. Päätin kirjoittaa suurimman osan uudestaan,kuitenkin säilyttämällä vanhasta muodosta niin paljon kuin mahdollista.Niin esim. johdatuksessa sekä ensimmäisessä ja kolmannessa luvussa olenpysyttänyt alkuosan entisessä asussaan, neljännessä myös keskiosia;vähimmän muutoksia olen tehnyt toiseen lukuun. Muuten olentunnollisesti käyttänyt jokaista kappaletta, milt'ei jokaistalausettakin alkuperäisessä tekstissä. Kaikki tiedot olen tarkastanut,ja vastaan yksin teoksessa tavattavista virheistä ja erehdyksistä.
Kirjan tarkoitus on olla lukukirjana Suomen opiskelevalle nuorisolle,jolle isäni omisti koko elämäntyönsä. Siitä syystä olen tietojalisätessäni koettanut välttää liikanaista laveutta. Myös rivien alaisetmuistutukset olen supistanut vähimpään tilaan, etteivät ketääntieteellisyydellään peloittaisi. Tutkija niistä kuitenkin saaneehelposti selkoa taakse liitetyn kirjaluettelon avulla. Kuviavalitessani olen etupäässä pitänyt havainnollisuutta silmällä.
Rakkaan, mutta samalla raskaan velvollisuuden täytettyäni tunnen hyvinoman työni puutteellisuuden. Tosin en ole vaivaani säästänyt saadaksenitietooni kaikki, mitä tällä alalla on aineksia olemassa. Vaan aivantoinen arvo teoksella kuitenkin olisi, jos isävainajani itse olisisaanut sen viimeistää ja painaa siihen henkensä leiman. Se ajatuksenlento, joka muutamien lukujen alussa on vielä nähtävissä, olisi silloinläpi koko esityksen tuntunut.
Jos työni jossakin määrin vastaa nykyisen hetken vaatimuksia, on minunsiitä kiittäminen niitä sekä vanhempia että nuorempia kieli- jakansatieteen tutkijoita, jotka ovat minulle suosiollisesti apuansaantaneet. Suomen suvun tutkimus on meillä nykyään siinä onnellisessaasemassa, että useimmilla sukukansoistamme on tieteellinen edustajansa,joilta tarvittaessa voi saada asiantuntijan selvitystä. Ett'en heitäkaikkia tässä yksitellen luettele, tulee vaan siitä, että ovat itseteoksessa monin kerroin mainitut.
Lopuksi rohkenen lausua sen toivomuksen, etu tämä teos olisi ainoastilähtökohtana vastasille keräyksille ja tutkimuksille. Niinkuin siitänäkyy, löytyy monta kysymystä, jotka vaativat lisää valaistusta. Mitäerittäin omasta maastamme saataviin tietoihin tulee, joita jokaisellaasiaa harrastavalla kansalaisella on tilaisuus koota, tahdonhuomauttaa, että tarkat luettelot pyhistä puista eri seuduilla jaseikkaperäiset kertomukset noidista eri paikkakunnilla suuressa määrinedistävät tiedettä. Vähäisimmätkin muistiinpanot on SuomalaisenKirjallisuuden Seura kiitollisesti ot