Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and PG
Distributed Proofreaders
Emil Nervander
Ensimmäisen kerran julkaissut
Yrjö Weilin 1906.
Sisällys:
Siv.
Forssan-valssi…………………………………………….1
Ludvig Åkerfeltin joululahjat………………………………53
Hän on tullut hulluksi…………………………………….83
Neljä lapsellista tyttöä…………………………………..93
Pienois-kultuurikuvia Rauman kirkosta 1600- ja 1700-luvulla
I ……………………………………………….115
II ……………………………………………….124
III. Edesmenneen Jordanin samettihousut ja rouva Bartramin
hame, sametista se myös…………………………..133
Oli tanssiaiset Forssassa muutamana pyhäiltana heinäkuun loppupuolellamonta vuotta sitten. Nuorisoa, poikia ja tyttöjä, jotka palvelivatisolla pumpulitehtaalla, oli lukuisasti tullut saapuville; kuusimiehinensaksalainen torvisoittokunta, joka oli näille seuduille osunut, olisekin omiansa tänä iltana tilaisuuteen viekoittelemaan.
Tavallisuudesta poiketen tanssittiin tällä kertaa suuren väenpaljoudentakia ulkona, sillä tanssitupiin ei mahtunut. Vuorotellen pistettiinvalssiksi ja polkaksi, soitto kajahteli niin voimakkaana jatahdikkaasti, että tanssivien luku hetki hetkeltä kasvoi.Tottumattomimmatkin kavaljeerit hairahtuivat vasten tahtoaankinhyppimään, pyörähdellen toistensa kanssa aivan sekaisin, ja kokotanssikenttä jyskyi ilosta ja innosta. Kas niin! tämäpä oli aivan toistamenoa, kuin oli tavallista nähdä käsiharmonikkain vinkuessa.
Mutta vetopeli oli kuitenkin, jos kohta ainoastaan puoleksi tunniksi,saava kunniansa, sillä nuoriso tahtoi välttämättömästi tanssia tuotakotimaista »purppuria», kansantanssia, jota paitse tämmöistä tilaisuuttaei Hämeessä ole ajateltavissa.
Saksalaiset soittoniekat saivat täten nauttia vallan tarpeellisenlepohetken niiden olutpullojen ääressä, joita heille runsaasti olihankittu. Pojat ja tytöt asettuivat parittain ahtaaseen piiriin, jokakuitenkin tahtoi tulla melkein liian avaraksi. Sillä tämän tanssintunnusmerkkinä on, että parit taitavasti kulkevat risteillen toistensasivuun, niin että tottumaton silmä ei huomaa muuta kuin sekavaa hyppyä,jossa tanssijat kovaa vauhtia rientävät edestakaisin eri suuntiin. Eimikään tanssi sovellu hämäläiselle niin hyvin kuin tämä rasittava japitkäveteinen purppuri, hän kun on sitkeä, voimakas, kestävä ja vähänvaihteleviin huvituksiin tottunut.
Poloneesi, jolla tanssi aletaan, oli nopeasti suoritettu, ja paritolivat taasen joutuneet omille paikoilleen. Nyt ruvettiin toista vuoroajäntevästi ja voimakkaasti polkemaan, ja tämä onkin tanssin päänumero.Tanssivien piiri supistui huomaamatta yhä pienemmäksi, ikäänkuin eimillään muotoa olisi tahdottu jäädä tuota hyvin tunnettuapurppuritungosta tuntematta.
Kun vihdoin oli päästy vilkkaimpaan ja reippaimpaan, »suutarin» nimellätunnettuun vuoroon, nähtiin joukko nuoria, pulskia poikia tulevanMustialasta päin ja lähestyvän tanssikenttää. Heidän esiintymisessäänoli jotakin omituista, jota itsetietoinen yhteishenki luopi, hekantoivat siistejä talonpoikaispukujaan taitavasti ja heidänpitkävartiset, kiiltävät saappaansa antoivat heille puolittainsotilaallisen leiman.
Tämä pieni joukko oli oppilaita Mustialan maanv