E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Pieniä juttuja
Kirj.
Porissa,Gust. Ronelius1909.
Ilman vaan aikojaan…
Miksi pastori ei nauranut…
Kun Matti naitiin…
Pahin rangaistus.
Karhun ampuminen.
"On takahangassa, kuin Vesamäki mustalaisille."
Kun lukkari Lassi Kivipuro taivaaseen matkusti.
Valtuusmiehen huono menestys.
Häämatkaseikkailu.
Kun nimismiestä jutkautettiin.
Hampaankolotus.
Rakkaus ei ole potaatti!
Hyvää tavaraa.
Merimiesten kylpy.
Nappi kolehtikukkaroon.
Marjamatka.
Politiikasta.
Herra sen salli eikä Pekkakaan pannut vastaan
Yhteiskunta ja kansakoulunopettajat
Kadonnut morsian
Palkollisten valistusiltama
Kun Marja-ahon Mikko viljeli juurikkaita
Rautatielaitoksemme.
Joulurauha
Osuusruokala "Yhteishyvä"
Matti Aution rakkaudentunnustus
Ilman vaan aikojaan…
Kahden maailman kylillä toisensa kohdanneen savolaisen miehen välilläoli kerran syntynyt seuraava keskustelu:
— Mistä kotoisin?
— Minäkö?
— Niin?
— Kuopiosta.
— No, sittenhän olemme samasta pesästä, sillä Kuopiosta sitä minäkinolen.
Toinen nolostui, kun oli mahtavasti sanonut kaupungista olevansa, eikäkuitenkaan ollut, ja sen vuoksi virkahti:
— Minä en olekaan kaupungista…
— No, mistäs sitten?
— Ilman vaan aikojaan… Tuusniemeltä. Keskustelu oli päättynyt tähänja tuskinpa sitä olisi ansainnut kertoa, ell'ei siitä saisi nimeäsemmoiselle kirjaselle, joka tahtoo vaatimuksitta esiintyä, s.o. ilmanvaan aikojaan… Elkööt myös lukijatkaan kirjasen suhteen mitäänvaatimuksia asettako, vaan hankkikoot sen itselleen ilman vaan aikojaanja katselkoot sitä muun lukemisen tahi puhelemisen lomassa ilman vaanaikojaan… Ja jos heiltä tiedustetaan, mitä lukevat, niin vastatkoot:
— Ilman vaan aikojaan…
— Sanokaa mitä tahansa, mutta minä luulen, että pastori on ollut jokoonnettomasti rakastunut tahi on häneltä kuollut lempensä esine, sanoipostinhoitajatar, vanhapiika, joka miltei kaikkiin asioihin sotkirakkauden.
— Minä puolestani uskon Herran häntä etsiskelleen niin voimakkaallakääntymisellä, että kaikki maallinen on saanut unohtua ja nauru juurietupäässä, arveli lautamiehen emäntä.
— Mutta minun mieheni sanoo nähneensä pastorin nauraneen toisellasuupielellään, kun kellonsoittaja oli talkoudessa tanssinutkarhunmöyryä, tiesi lukkarin rouva kertoa.
Tätä viimeksi mainittua puhetta ei kukaan lukuisista naisista ollutkuulevinaankaan, sillä vanhastaan tunnettua oli, että lukkari ja hänenrouvansa olivat tietävinään kaikki asiat paremmin, kuin muut.
— Kerrassaan turhaa on arvella sinne tahi tänne, siinä kun ei voiolla mitään muuta syytä, kuin yksinkertaisesti pappimainen tekopyhyys,päätteli teräväkielinen kunnanlääkärin rouva.
Nyt tekivät rovastinrouva ja kappalaisen leskirouva niin hermostuneitaliikkeitä ja niin pahasti silmäilivät, että kaikki toisetkin naisetloukkaantuivat. Myrskypilvi näytti koko huoneen yli leijailevan, jaell'ei kahvintuoja samassa olisi sisään astunut ja kääntänyt huomio