E-text prepared by Jari Koivisto and Tapio Riikonen
Yliopistollinen väitöskirja,
jonka
Suomen Yliopiston Historiallis-kielitieteellisen
tiedekunnan suostumuksella tarkastettavaksi esittää
Tohtori YRJÖ SAKARI FORSMAN,
Waasan Lukion Apulainen,
Pariisin kansatieteellisen seuran jäsen.
Historiallis-kielitieteellisen Tiede-kunnan oppisalissa,Lokakuun 1 p. 1862,tav. aik. aamup.
Helsingissä, 1862.
J. C. Frenckellin ja Pojan luona.
I. Suomen-suvun vanhimmat jäljet Lounais-aasiassa.
II. Euroopan alku-väestöstä.
III. Herodoton Skythat, sekä vanhan aian tiedot
koillisesta Euroopasta ja luoteisesta Aasiasta.
IV. Vanhan aian tiedot Pohjois-euroopasta Pytheaan
ja Kreikkalaisten kautta.
V. Romalais-aian tiedot pohjoisesta ja koillisesta
Euroopasta
VI. Hunnien syntyperästä ja sukulaisuudesta.
VII. Katsahdus Hunnien historialliseen vaikutukseen.
VIII. Katsahdus jälkimäisiin Hunnilais-valtoihin.
Suomen suvun vanhimmat jäljet Lounais-aasiassa.
Kun mainio Castrén'imme, palattuansa Suomen heimo-kansain alueeltaPohjois-aasiassa, esitti kysymyksen, "missä Suomen kansan kätkytoli ollut", ja vastaukseksi osoitti ne selvät jäljet, jotkaviittaavat Jenesein latvoihin ja Tangnu-vuoren juurelle,[1] olihän uusien kieli-tutkimustensa johdosta pystyttänyt historiallisenvalta-pylvään, joka näytti olevan perimmäisenä tien-merkkinäsukumme elämän uralla. Kuitenkin hän tähän itse muistutti, eitarkoittavansa muka "Suomensuvun ensimäistä, paratiisista kotoa",vaan ainoastaan "sitä paikkaa maan päällä, missä tämä suku vielä elihajoomatonna yhdessä ko'ossa elikkä ikäänkuin yhtenä kansa-perheenä."Selvästi näkyy, että Castrén'in mielestä kaikki tutkimus, jokakaukaisempaan muinaisuuteen ylettyisi, ei maksaisi työn vaivaa,ja hänen tarkoituksensa ei silloin muuta ollut kuin löytää niidenheimokuntain paikallista yhteyttä, joiden yhteys kielessä jo olihänen tutkimustensa kautta selvinnyt. Mihinkä aikaan taas Suomensukutästä yhteisestä pesästään oli alkanut hajalle lähteä, hän eimyöskään ottanut selittääksensä, ja myöntää täytyy, ett'ei tarkkojavuosilukuja tai satalukujakaan näissä kohden voi kysymykseen tulla.Mutta löytyyhän kuitenkin muita määriä, mitkä näin kaukaisessamuinaisuudessa ovat melkein vuosilukujen arvoisia, — määräykset,missä aian-järjestyksessä kansa-suvut ovat vaihdelleet historian erialueilla. Näitä seikkoja olisi Castrén, paremmin kuin kukaan, kyennytselvittämään, jos ei kuolema liian aikasin olisi temmannut häntä poistieteeltä ja isänmaalta.[2] Selvittämättä kun ovat häneltä jääneet,eivät tosin yleensä tarjoo luotettavaa jalansiaa historioitsijalle,mutta kuuluvat kuitenkin liian likeisesti aineeseni, että voisin nekoskematta heittää. Se on kieli-tutkimus ja muinais-taru, jotka tälläalalla antavat pian ainoata osviittaa, ja niihin minunkin täytyynäissä kahdessa alkuluvussa enintä turvata.
Ensimäinen askel pakoittaa minua käymään yli sen rajan, mihinCastrén'in mielestä tutkimuksen pitäisi pysähtymän. Minun täytyySuomensuvulle hakea toista vanhempaa kotoperää kuin Tangnunpohjois-laaksot, etsiä sitä vanhinta alku-pesää, missä kokoUral-altainen eli Turanilainen emä-puu on vielä kasvanut yhtenätyvenä, ja missä sen lähisyydessä on asunut jakamatonna koko seavara suku, joka tavallisesti suljetaan Indo-eurooppalaiseeneli Arjalaiseen nimeen. Ett'en omin neuvoin an