Produced by Jari Koivisto and Tapio Riikonen
Kirj.
Kasimir Leino
Porvoossa,Werner Söderström,1880.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa.
Emmalaksi sitä kutsuttiin tuota punaiseksi maalattua mökin pahaistamäkirinteessä maantien varrella. Sillä nimellä se oli käynyt aina siitäpäivästä asti, jolloin Ellin äiti tyttöineen siihen muutti ja seinämätpunamullalla punasi ja akkunalaudat valkasutti.
Oli sitä moni alussa oudostellut ja kyytipojaltakin kysässyt, kuka sentuon Tuuteron Antin mökin nyt oli ostanut ja tuolla lailla komistanut.Vaan kun kyytipoikakaan ei muuta tiennyt, kuin että olipahan muudanlapsen-saanut vaimonpuoli tuolta "alhaalta päin" ja että Emmaksi nuo ontuota hokeneet, niin eivätpä ne kulkijatkaan siitä kovin paljoviisastuneet.
Koettivathan ne kirkonkylälläkin kestikievarin isännältä jakauppamieheltäkin tiedustella, mikä ja mistä se Tuuteron mökin ostajaoli, vaan lihjaan meni sielläkin yritys. Ei sitä sen paremmin tiedetty,kuin että Emma sen nimi oli ja alhaalta kai se kotoisin oli, koskahanse sieltä päin tänne tuli.
No, vaan ei suinkaan se kirjoittakaan?… Tottapa sillä lie muuttokirjaollut, jossa nimi kyllä lyhentelemättä seisoo ja kotipaikka…
Oli kaiketi sillä se, eipähän ilman, ja minkäpähän muunkaan vuoksisuoraan pastorin luo ajoi, sillä hevosella se tullut oli … oikeinkyydillä! Ja pastorihan se oikeastaan taisi ollakin, joka silleTuuteron Antin mökin toimitti … sen luona ne kaupat kumminkin olitehty ja ehdot sovittu. Tottapa sen pastori mahtaisi nimenkin tietää,vaan mikäpä sitä varta vasten utelemaankaan…
Tähän ne saivat tyytyä matkustajatkin niin hyvin kuin kyläläisetkin,sillä ei sitä pastoriltakaan tiedustelluksi tullut, Emmaksi sitä jokapaikassa näillä seuduin kutsuttiin tuota alhaalta päin tullutta jasiitäpä se sitten mökinkin nimeksi Emmala johtui.
Kummallinen se muuton oli tuo "Emmalan emäntä." Ei se juuri työtätekevän näyttänyt — olihan muka pastorin lapsille ja vallesmanninrouvalle vähän ompelevinaan — siinä kaikki! Vaan kylää se kyliälaukkasi, enimmiten pappilassa, vaan joskus kauppiaassakin ja muualla,kun kahven ostoon tuli. Ja tyttö sillä aina piti muassa olla ja sitä sevasta hyväili ja hemmotteli, ett'ei tiennyt minkälaisiin vaatteihinkaanEllinsä ehittäisi. Läninkikin se piti olla helmoista ja takaa päin niinhelsingisti nypätty ja laskutettu, ett'ei vallesmanninkaan vanhimmallaröökinällä hetikään sillä lailla, ja lyhyt se sitten oli, että iletti,kun polviin asti paljas olis näkynyt, ell'ei sukanvarsilla toki olispeitellä koittanut.
Millä se oikeastaan eli tuo Emma, sitä ei niin varmaan tiedetty.Mutta tienannut se ei edes suoloikseenkaan, saatikka sittenvihtoriiniröijyiksi ja puhvihameiksi. Oli sillä kellokin olevinaan jakultaisiksihan tuo periä väitti, vaan sekö tuon sanojakaan uskoi,koskahan "kissankäpälää" ei näkynyt!…
Kievarin isäntä se usein uutisia kuuli, ja semmoisiakin, joita muuteivät, postimies kun aina siitä kautta kulki ja se se kyllä maailmanasiat tiesi. Hänpä se nytkin kertoi, että pastorille joka kuukaudenpäästä postissa rahakirje tuli tuolta alhaalta päin — "ja Ouluntemppeli tuossa päälläkin näkyi seisovan", sanoi postimies, ja kunkerran sen verran vihiä sai, niin kyllähän ne sitte loput selvesi,jolla lie silmät päässä olleet; sillä ei suinkaan niitä pastori mistäkantanut, eipähän se ennenkään … ja näkihän sen siitäkin, kuka sesaakut sai, että Emmalan emännällä niihin aikoihin aina pastorilleasiaa oli ja kohta sen pe