E-text prepared by Tapio Riikonen
1-näytöksinen savolaispila
Kirj.
AARO A. AROLA [Aaro A. Nuutinen]
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto,1913.
Tuomari.Kirjuri.Mikko Mäkäräinen, loismies, syytetty.Pekka Pakarinen, mökkiläinen, syyttäjä.Riikka Pakarinen, edellisen vaimo.Heta Heikkinen, palvelustyttö, todistaja.Kalle Holopainen, renkipoika, todistaja.Konstaapeli.5 lautamiestä.
Aika ja paikka:
Savossa; maalaistuvassa; nykyaikana.
Väliverhon avautuessa istuvat tuomari ja sihteeri pöydän takana,edellinen selaillen papereita ja jälkimäinen kirjoittaen. Sivupenkilläistuvat lautamiehet. Konstaapeli seisoo oven luona.
Tuomari (Silmälasiensa yli katsellen papereitaan.) Öhöm, jaa-ah, nyttulisi sitten esille juttu numero 5. Varkausjuttu mökkiläisen PekkaPakarisen ja loismies Mikko Mäkäräisen välillä, molemmat kotoisin tämänpitäjän Korpikylästä. Konstaapeli, kutsukaa asianomaiset sisälle!
Konstaapeli. Jahah! (Huutaa ovelta eteiseen.) Pekka Pakarinen jaMikko Mäkäräinen sanomaan asiastanne!
(Pakarinen ja Mäkäräinen tulevat.)
Tuomari. No, miten on asia, minkä nojalla mökkiläinen Pekka Pakarinensyyttää loismies Mikko Mäkäräistä oman käden oikeudesta; mitä hänvarasti?
Pakarinen. Nähkees, korkia oikeus, se on nyt sillä lailla, että mullaolj' tuolla Lapunmäin pellossa kasvamassa männä kesänä potaattia javaikka se tulj' myöhänlaiseen pannuks', niin pöyhty siitä yhtäkaikkiviis' hehtoo hyviä sokerpotattia, joita vallesmannii meillä käyvessäänsyksyllä syyvessään kehui; mutt' kun myö Riikan kansa ei talavellatarvita enempee kuin nelisen hehtoo, niin, hehon verran ylettymyötäväks' kaapunnin akoille. Ja niinpä minä sitten tässäsyksytalavella yhtenä lauvantainaamuna, kun sattui muutai asijookaapuntiin, panin ruunan aisoin, — sen entiseltä Toloppamäin Juopiltalähteneen piirtopiän ruunan, — sen jonka se olj' Joinsuun markkinaillavaihtanna mustilaisilta sillä Hujas-Hermannilta lähteneelläpattipolovi-tammalla, joka…
Tuomari (Keskeyttäen.) Mitä hullutuksia te latelette? Pitää pysyäasiassa, eihän tämä kuulu siihen ollenkaan.
Pakarinen. Kuuluu se.
Tuomari. Sanokaa lyhyesti ja selvästi, millä todisteilla syytätteMikko Mäkäräistä varkaudesta.
Pakarinen. Nähkees, korkia oikeus, se on sillä lailla, jotta kun minäsitten ajoin kaapuntiin suoroo piätä torille potatin myöntiin, niinihan silläkertoo ne meni kaupaks' melekein tapellen. Ei se ihmeollukkaan, kun ne olj' niin murakoita ja kun ei ollu kellään muillakoko torilla myötävänä potattia; miten lie niin sattunnai, — ai, tais'yhellä miehellä olla vähä, mutt' niissäi tais' olla sejassa märänneitäja…
Tuomari. Lyhyesti!
Pakarinen. Lyhyesti, lyhyesti korkia oikeus! Se on niät sillätavalla, että sitten kun minä ne potatit sain myödyks', niin minä ajoinkorttieriin, sinne Samul Heiskasen talloon, — ehken kait työ sentiennettäkii, — tein hevoselle appeen ja söin itekkii reitleipee jamakkaroo…
Tuomari (Karjasee, lyöden nyrkkiään pöytään niin että sihteerisäikähtää.) Mitä se tähän asiaan kuuluu! Ellette te pysy asiassa niinminä sakotan teitä oikeuden pilkkaamisesta. Ei tässä ole aikaakuunnella typeriä juttuja kaiken maailman asioista.
Pakarinen.