Produced by Tapio Riikonen
4-näytöksinen huvinäytelmä
Kirj.
Helsingissä,Suomalainen Kustannus-O.Y. Kansa,1912.
Jukka, tukkilainen.
Pirkka, hänen morsiamensa.
Vänni, ikämies.
Rokka Leena, tukkilaisten emäntä.
Jutikka, Pirkan isä.
Lotta, Pirkan äiti.
Ella, mustalaisvaimo.
Ulla, mustalaistyttö.
Junnu, Ullan isä.
Feda, Ullan sulhanen.
Saku, tukkilainen.
Heili, Sakun morsian
Hessu, Ellan sulhanen.
Jorri, Niku, Häkki y.m. tukkilaisia, mustalaisia ja kylän väkeä.
Ensimäinen näytös.
Ukko Jutikan tupa. Jutikka makaa penkillä mahallaan.
LOTTA (Veisaa virsikirjasta, haikeasti):
Ma oon kuin ruusunen tai kedon kukkainen: kukoistan täällä hetken, siks' kunnes päätän retken.
JUTIKKA (Nousee istumaan. Haukottelee). Hoh-hoo-ii!… Haukottaapa tämävielä… Eikö häntä liene tullut kylliksi asti maatuksi.
LOTTA. No mitäpä hyötyä tuota nyt sitte on eto herkusta kuin unesta…Jos tuota nyt vähä vähemmällekin jäisit… Ei sillä paljaalla unellaihminen taivaasen pääse.
JUTIKKA. Ka eipä sillä.. (Ryhtyy tupakkaa panemaan) Tupakatkin ovattässä lopussa.
LOTTA (Jatkaa omaa puhettansa, kuin itsekseen nurkuen). Onkin tässäkoko talo kuin kuollut… Kuka nukkuu ja kuka torkkuu, niin jotta eienää elävää sielua tunnu olevan koko talossa.. (Ottaa ompeluksensa)Syntikö tuo sitte niin painostanee kaikkia, vai mikä hänessänukuttanee…
JUTIKKA. Se tää kevät painostaa, kun ilmat alkavat lämmitä… vaikka eiolisi syntiäkään.
LOTTA (Haukottelee). Tarttuupa tuo haukotus näkyy vielä minuunkin(Pujottaa rihmaa neulan silmään) Eikä häneen tule edes ihmisiä käymään,jotta toki tuo enin uni menisi pois.
JUTIKKA. Ka pitihän sen Vännin tulla tähän tästä Pirkasta puhumaan…Vaikka eipä tuota näy tulevan… Se siellä myllymatkalla otti siitäpuheeksi.
LOTTA. Se Antti Vännikö?
JUTIKKA. Se… Sen eukon kuolemasta jo tuleekin se lesken vuosimenneeksi.
LOTTA. Ihanko se sitte tosissaan siitä puhui… tästä Pirkasta?
JUTIKKA. Ka mitäpäs hän siitä muuten… Sanoi jo kevättyöt olevantehdyt, niin sanoi jotta joutaa tästä nyt niistäkin asioistakeskustelemaan. (Hetken päästä) Ja onhan sillä Vännillä hyvä talo, jamuutenkin on siivo mies… Eikä sitte hätyytä tästä konnun velasta.
LOTTA. Vai jo se Vänni puhui!… Vaikka meneppä näiden rikkaidenpuheisiin luottamaan. (Vetäsee säiettä) Ja mikäpä kiire tuolla Pirkallavielä onkaan!… On tässä hänelle työtä kotonakin.
PIRKKA (Tulee kamarista tukka hajalla, kampuupuuhissa). Kuka hän lieneekaksi piitä kammasta katkaissut!
JUTIKKA (Kuin itsekseen toistellen). Hyvä… hyvä talohan sillä on…
Antti Vännillä.
LOTTA (Pirkalle). Huolisitkos sinä, Pirkka, siitä… jos se tosissaanottaisi?
PIRKKA (Oudostuen). Kestä?
JUTIKKA. Ka siitä Vännistä.
PIRKKA. Siitä ukko Vännistäkö?
LOTTA. Ka siitä Antista.
PIRKKA. Pyh!… No johan minä nyt huolisin vanhasta ukosta!…
Mokomastakin hyvästä!
JUTIKKA. Eipä sillä ole vielä täyttä kuuttakymmentäkä