Produced by Jari Koivisto and Tapio Riikonen
3-näytöksinen huvinäytelmä
Kirj.
Arvi A. Karisto, Hämeenlinna, 1912.
"Mamman Liisa", keski-ikäinen talonneito.
Silja, nuori tyttö, edellisen sukulainen.
"Pekka Eevastiina" (Pekka Leopold Huutava), rampa ruotiukko.
Jorkka Maijanpoika Jurtikka, |
Antti Hermanni Juikurinen, |
Simo Aleksanteri Matikainen, | rautatien-työmiehiä.
Pekka Polykarpus Riemuton, n. 60-v. |
Mikko Siunattu, |
Miihkuli Petrinpoika Rehvakka, kulku-kauppias.
Löppö-Leena, kylän akka.
Kaisa Josefiina.
Joukko nuorta väkeä.
Mamman Liisan tupa. Lieden luona alasinpölkky.
Pekka Eevastiina nukkuu sängyssä.
Mamman Liisa (Hioo kirvestä, keskellä tupaa seisten, laulaa hyräillen,kieputtelemalla kuin ajatuksissaan, piippunysä suupielessä.)
Kun kukkivat kaunihit ruusut, oi, joi kuin ne kukkivat, oi! Kun kukkivat ihanat ruusut, niin sydän se lemmestä soi.
(On lopettanut hiomisen, ottaa piippunysän ikenistänsä ja sylkäseepankon eteen hieman kumartuen, Pekka Eevastiinalle.) Alapas noustasiitä, Pekka, ja rapea siivoamaan tupaa. (Kopistellen piipustaan porotpankolle. Kovemmin.) Pek-ka! (Nykäisee kengän kärestä.) No, Pekka! Alanousta ja lakaise tupa! (Pekka Eevastiina herää, virutteleikse jahaukottelee.) Mene tiedä vaikka tähän viskaisi vieraiksi niitärautatien työmiehiä, niin onhan toki lattia puhdas. (Pekka kohottautuuunisena istumaan. Liisa touhuaa raappien lonkkaansa.) Minä tästäpistäännyn hakkaamassa halot ja sinä keittää höyräytä vaikka huttua,niin saa tässä mahansa täyteen. (Lähdön hommassa.) Ja jos se tädintyttö, Silja, tulee silläaikaa, niin sano, että jos vaan on vieraita,rautatiemiehiä, niin… tiedäthän… että kristillinen meno…(päättävästi) ja kaikki silmän pyynti ja lihan himo pois. (Menee.)
Pekka Eevastiina (Pitelee sivujansa, vaivaloisesti.) Ah näitä sivuja…näitä köyhän kupeita, kun ne ovat kankeat. (Kuontuu lakaisemaan,nurkuen.) Ja tuo jalkakin liikkuuttaa vain lönttyyttää… lönttyyttääja liikkuuttaa jalka. (Lakaisee.)
Juikurinen (Saapuu evässäkki olalla. Panee säkkinsä penkille.Hymyilee yleensä usein, on laiska, mojakan näköinen makkara. Kuintervehdykseksi.) Tässäköhän se on sen Mamman Liisan talo?… Josta nekylällä juttusivat?
Pekka Eevastiina (Lakaistessaan kytystellen.) Sen on talo. MammanLiisan on talo. (Lyö luudan tyngän lattiaan.) Mistäs kaukaa tämä vierason?
Juikurinen (Leikkisänsävyistä viisautta puhuen.) Ka, kovinkos kaukaasitä kehtaa olla… Sieltä vain ilman aikojaan Savon puolelta maailmaa.(Puhaltaa piippuunsa.) Ja sinä taidat olla se tään talon ruotilainen…se, jota ne kuuluvat ihan Pekka Eevastiinaksi haukkuvan.
Pekka Eevastiina (Kävellä kyykehtii luuta kädessä, kumarassa kuinlakaistavaa etsivä, kykkien.) Ka, kukapas muu tässä akkaväen työttekisi, kun emännän oma aika menee miesten töillä. (Mennä kytysteleepankon luo puuhailemaan. Kuin itsekseen.) Kukapas… kukapas se olisiEevastiinana, jos ei Pekka itse olisi!… Kukapa se tekisi… kukapa setekisi akan työt?
Juikurinen. Ka, kukapa se! (Panee tupakkaa.)
Pekka Eevastiina (Toistelee kuin yksin.) Kukapa, kukapa se tekisi.
(Oik