Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Johannes Linnankoski
Porvoossa,
Werner Söderström.
Kuopio 1903,
K. Malmströmin kirjapaino.
Lifvets strid har mening,
Djupsta fall har tröst.
Viktor Rydberg.
Vuorimiehiä, seppiä, jousimiehiä, soittajia, tanssijaneitoja y.m.
Paikka: Etualalla tyvenkulkuinen joki. Sen rannalla pieni aukeanurmikko, jota rajottaa sivuilta ja takaa lehti- ja hedelmäpuumetsä.Taka-alalla Kainin maja metsänreunassa. Etäämpänä metsäisiävaaranhuippuja.
Aadan ja Sillan pukuna lyhyt hame kuitukudelmasta, yläruumiin verhonaliivintapainen; käsivarret, osa rintaa, olkapäät, jalat ja sääretpaljaina; vyöllä uumanauhasta riippuvien nahkarihmasten muodostamaesiliina. Hiukset valtoimina, ainoastaan eräästä kohti nahkarihmallasidotut. Kaulassa helminauha erivärisistä kuivatuista marjoista jaerimuotoisista luulevyistä. Rannerengas luu- ja hedelmäkoristeista.
SILLA suuren, tuuhean omenapuun oksalla, AADA sen alla, kädessä pienijuurista punottu vasu, jossa on muutamia omenoita.
AADA. Tuolla, aivan pääsi kohdalla!
SILLA. Tuoko suuri?
AADA. Juuri se. Eikö sen poski ruskota?
SILLA. Totta. Kun vain yltäisin.
AADA. Usko pois: siitä tulee hauska yllätys! Kain tulee, Aabel tulee,vanhukset tulevat, ja ensimäiset omenat tervehtivät: terve tuloa,satoaika joutuu!
SILLA. Verratonta, sisko! Se oli oiva ajatus.
(Tarjoo poimimansa omenan.)
AADA. Yks — kaks — kolme — neljä — viis — kuus! Kunpa saisimmevielä muutamia, niin johan tässä alkaisi —
(Torventoitotusta kuuluu.)
SILLA. Aabel, Aabel!
AADA. Sepä sukkelasääri! Joutuun piiloon, Silla! Tuolle oksalle,rungon taa. Sukkelaan!
SILLA. Miksi? Vastaan tahtoisin rientää. En ymmärrä.
AADA. Ei tarviskaan. Ymmärrät kyllä sitte. (Torventoitotusta aivanläheltä) Sukkelaan, sukkelaan!
(Panee omenavasun puun juurelle, rientää majalle päin.)
AABEL tulee, torvi olkarihmasta riippuen.
[Aabel: lempeäsilmäinen, vaaleaverinen, hiukan lihavahko. Pukuna aivan lyhyt hame ja takintapainen yläruumiin verho; käsivarret, olkapäät, osa rintaa, sääret ja jalat paljaina. Uumenilla vyö, jossa kiviveitsi. Vaaleat hiukset aivan valtoimina, ei päähinettä, parraton. Kaulassa luukoriste, johon on piirretty Jehovankuva.]
AABEL. Aada! — Jehovan rauha, sisko!
AADA. Samoin sulle, veljyt! — Ovatko lampaasi jo paalutuksessa?
AABEL. Juuri toin. Turvas