E-text prepared by Tapio Riikonen
Ym. Sherlock Holmesin seikkailuja
Kirj.
Kustannusosakeyhtiö Kirja, Helsinki, 1920.
Oy Kuopion Uusi Kirjapaino.
Toisen tahran tarina.
Kuusi Napoleonin rintakuvaa.
Kolme ylioppilasta.
Abbey Grangen murha.
Kadonnut jalkapallonpelaaja.
Kultasankaiset silmälasit.
Charles Augustus Milvertonin seikkailu.
Tarkoitukseni oli, että "Mustan Pekan seikkailu" olisi ollut viimeinenjulkaisemani kertomus ystäväni Sherlock Holmesin seikkailuista.Päätökseni ei ole suinkaan johtunut ainesten puutteesta. Olenkirjoittanut muistiin sadottain sellaisia, joista en ole vielähiiskahtanutkaan. Eikä siihen ole ollut syynä yleisön harrastuksenväheneminenkään, innokkaastihan jokainen on seurannut tämän merkillisenmiehen vaiheita ja hänen omituisia menettelytapojaan. Oikeana syynä oliSherlock Holmes itse, joka ei mistään hinnasta olisi halunnut toimiansajulkisuuteen. Niin kauan kuin hän tointaan harjoitti hyötyi hän siitä,että hänen menestyksistään kerrottiin. Mutta sitten kuin hänehdottomasti on poistunut Lontoosta ja syventynyt tutkimuksiin sekäruvennut harjoittamaan mehiläishoitoa Sussex Downissa, hän ihan vihaajulkisuutta ja on nimenomaan lausunut toivovansa, että hänen tahtoansaon kunnioitettava. Vasta erityisesti huomautettuani, että joaikaisemmin olin luvannut aikanaan julkaista "Toisen tahran tarinan" jamuutamia muita kertomuksia, suostui hän niiden julkaisemiseen.
En mainitse vuotta, en edes vuosikymmentä, kun muutamana syksyisenätiistainaamuna pari kuuluisaa eurooppalaista astui vaatimattomaanhuoneeseemme Baker-kadun varrella. Toinen heistä, jäyhäpiirteinen,kyömynenäinen, käskevä ja tuikeakatseinen oli tuo kuulu lordiBellinger, joka kahdesti on ollut Englannin pääministerinä. Toinentaasen oli kunnioitettu Euroopan asiain sihteeri, Trelawney Hope, jokaon etevimpiä valtiomiehiämme. He istuivat vierekkäin paperientäyttämällä sohvallamme, ja heidän huolestunut, tuskainen ilmeensäilmaisi heidän tulleen luoksemme erittäin tärkeissä asioissa.Pääministerin laiha, suonikas käsi puristi kovasti sateenvarjonnorsunluista koukkua, ja hänen tuikea katseensa kääntyi töykeästiHolmesista minuun. Euroopan asiain sihteeri punoi hermostuneestiviiksiänsä ja heilutteli kellonperiään.
"Kun huomasin paperin hävinneen, herra Holmes, kello 8 tänä aamuna —ilmoitin siitä heti pääministerille. Hänen kehoituksestaan tulimme nyttänne."
"Oletteko ilmoittaneet asian poliisille?"
"Emme", vastasi ministeri nopeasti ratkaisevalla tavallaan, josta hänoli niin tunnettu. "Sitä emme ole tehneet, emmekä voi sitä tehdäkään.Poliisille ilmoittaminen on samaa kuin asian ilmoittaminen suurelleyleisölle, ja sitä me erityisesti tahdomme välttää."
"Miksi?"
"Sen vuoksi, että kysymyksessä oleva paperi on niin tavattoman tärkeä,että sen julkaiseminen hyvin helposti — voinpa sanoa aivan varmasti —voisi aiheuttaa hyvin arveluttavia selkkauksia Euroopassa. En puhuliikoja sanoessani, että sota tai rauha ovat riippuvaisia tämän asianpäättymisestä. Ellei paperia voida hankkia takaisin noudattamallaehdotonta salaperäisyyttä, niin jääköön se takaisin saamatta, silläniillä, jotka ovat sen anastaneet, ei voi olla tarkoituksena mikään muukuin sen sisällyksen julkaiseminen."
"Kyllä ymmärrän. No niin, herra Trelawney, olen kiitollinen teille, joskerrotte