Nykyisyyden ja tulevaisuuden elämänvaatimuksena
Kirj.
Tekijän luvan saanut suomennos
Kustannusliike O.Y. ANTROPOS A.B.
Helsinki 1922.
Alkulause ja johdanto.
Muutamia huomautuksia tämän kirjoituksen tarkoituksesta.
I. Yhteiskunnallisen kysymyksen todellinen luonne uudenaikaisenihmiskunnan elämän valossa.
II. Elämän vaatimia ja todellisuuden mukaisia yhteiskunnallistenkysymysten ja tarpeitten ratkaisukokeita.
III. Kapitalismi ja yhteiskunnalliset aatteet.
IV. Yhteiskunnallisten elimistöjen kansainväliset suhteet.
Lisäys.
Viiteselitykset.
Tehtäviä, jotka nykyajan yhteiskunnallinen elämä eteemme asettaa, eivoida ratkaista keinotekoisten tulevaisuudenunelmien avulla. Jotkutmielipiteet ja tunteiden ilmaukset voivat tosin saada uskomaan, ettänämä tahi nuo suunnitelmat, jotka aatteidensa pohjalle on rakentanut,saattaisivat luoda ihmiskunnalle onnentilan; tämä usko voi kasvaavoittamattomaksi vakaumukseksikin; mutta sittenkin on mahdollistaampua kokonaan harhaan siitä, mitä yhteiskunnallinen kysymys nykyäänmerkitsee, jos tahtoo sellaisen uskon saada toteutetuksi.
Tämän väitteeni voi seuraavalla tavalla kehittää näennäisesti aivanmielettömyyteen, osaten kuitenkin oikeaan. Voi olettaa jonkunlöytäneen yhteiskunnalliselle kysymykselle tietopuolisesti aivanoikean "ratkaisun", mutta kuitenkin voisi hänellä olla perätiepäkäytännöllinen usko, jos hän tahtoisi ihmiskunnalle tarjota tätäajattelemaansa ratkaisua. Sillä me emme elä enää sellaisena aikana,jolloin saisi uskoa voivansa tällä tavalla vaikuttaa julkisessaelämässä. Ihmisten mieliala ei ole sellainen, että he julkiseen elämäänkatsoen voisivat sanoa: tuolla näette erään, joka ymmärtää, mitkäyhteiskunnalliset laitokset ovat tarpeellisia; mitä hän tarkottaa, senme tahdomme toteuttaa.
Tätä tietä eivät ihmiset laisinkaan halua ottaa vastaanyhteiskunnallisen elämän aatteita. Tämä kirjanen, joka jo onsaavuttanut jokseenkin laajan levikin, tahtoo ottaa huomioon tämäntosiasian. Ne, jotka ovat leimanneet sen utopistiseksi (haaveilevaksi),eivät ole ollenkaan käsittäneet sen perimmäistä tarkotusta. Enimmänovat sitä utopistiseksi soimanneet ne, jotka itse tahtovat itseutopistisesti ajatella. He näkevät muissa sen, mikä on varsinainenpiirre heidän omassa ajatustavassaan.
Käytännöllisesti ajattelevat ovat nykyään jo saaneet sen kokemuksenjulkisesta elämästä, että utopistisella aatteella, näyttäköönpäkuinkakin vakuuttavalta, ei ole lainkaan menestystä. Ja kuitenkintuntuu useista, että heidän esim. taloudellisella alalla tulisilähestyä lähimmäisiään sellaisella. Mutta heidän täytyy saada itselleenselväksi, että he puhuvat turhaan. He eivät silloin lainkaan hyödytälähimmäisiään esityksellään.
Tämä pitäisi ottaa huomioon kokemuksen opetuksena. Sillä se viittaaerääseen tärkeään tosiasiaan nykyaikaisessa julkisessa elämässä.Tarkotan sitä elämälle vierasta katsanto kantaa, jolla suhdautaankaikkeen, mitä esim. taloudellinen todellisuus vaatii. Kuinka sittensaattaisi toivoakaan voivansa selviytyä julkisen elämän sekavissaolosuhteissa, kun niitä lähestyy elämälle vieraalla ajatustavalla?
Tämä kysymys ei ole suinkaan mieluisa. Sillä se pakottaa tunnustamaanajattelevansa elämälle vieraalla tavalla. Ja kuitenkin se tunnustuson tehtävä, jollei tahdota pysyä vieraana "yhteiskunnallisellekysymykselle". Sillä ainoastaan käsittelemällä tätä kysymystä yhtenänykyaikaisen sivistyksen tärkeimmistä puolista, voi päästä selvyyteen,mitä yhteisk