Täten lasken julkisuuteen teoksen, jonka alkuaineksetjo ehkä pari vuosikymmentä ovat kehäilleetmielessäni. Olen tuntenut kansallisenaonnettomuutena kielellisen kahtiajaottumisemme,olen siinä nähnyt useimpain sivistyksellisten jakansallisten vajanaisuuksiemme juuret ja selityksen.Olen nähnyt erikielisten ryhmiemme kuinitsetiedottomuuden sokeudessa yhä laventavansitä kuilua, joka kummankin menestykseksi päinvastoinolisi saatava--jos ei täytetyksi--niinainakin silloitetuksi ja käytännöllisesti vaarattomaksi.--Varsinkinruotsinkielinen kansalaisryhmämmeon tässä eristäytymisessä joutunut jotuhoisan pitkälle, ja on tämä eristäytymispyrkimyseräille sen vaikuttaville piireille muodostunutaivan ohjelmalliseksi päämaaliksi. Etenkin ruotsinkielinennuorisomme--kasvaneena kodeissa jaympäristössä, jossa suomalaisuuden halpeleminenja ynsiminen on ollut, jos ei suoranaisena, tunnustettunateoreettisena ohjelmana, niin ainakin käytännöllisenäilmakehänä, jokapäiväisenä henkisenäleipänä--tämä nuoriso etenkin on tästä veriinsäeletystä halveksumisesta ja vieroksumisesta vetänytkansallisohjelmalliset johtopäätökset ja onnyt isäinsä hengen johdonmukainen toteuttaja.Jos eräät keski-ikäiset ja sitä vanhemmat ruotsikkommejonkun verran epäillen pudistelevat päitäännuorisonsa erinäisille ruotsalaisuus-intoilunräikeimmille ilmauksille, niin ovat ne silti täydessähenkisessä edesvastuussa niistä.

Kun nyt tällainen kansallinen suhtautuminenkäsitysteni mukaan perustuu täydelliseen kansalliseenja sivistykselliseen näköharhaan ja kunse seurauksissaan saattaa vaaraan kansammesivistyksellisen sekä menneisyyden että tulevaisuuden,niin olen jo kauan tuntenut tarpeen valaistakansallisia olosuhteitamme siltä kannaltakuin ne minulle näkyvät. Olen tuntenut ikäänkuinkansalaisvelvollisuudekseni koettaa osaltanitehdä voitavani sen sivistyksellisen ja kansallisenvaaran torjumiseksi, jonka turmiollisuuden niinelävästi tunnen ja näen.

Jos käsittelyni pääasiassa tulee olemaan kielteinen,johtuu se luonnollisesti siitä, että esityksenitarkoituksena juuri on valaista kansallisen kahtioitumisemmetuhoisuutta ja että sen tähtäyslinjaansenvuoksi lankeavat juuri tämän lohkoutumisenaiheuttamat sivistyksemme vajanaisuudet ja heikkoudet.

Työssäni on minua avustanut vaimoni Hilja,jonka huomautukset ja osanotto ovat tehokkaastivaikuttaneet teokseni monipuolistumiseen ja muodolliseenselkenemiseen.