Produced by Jari Koivisto
Elämäkerta
Kirj.
Kansanvalistus-Seura, Helsinki, 1901.
K. Malmström'in kirjapaino, Kuopio.
I. Paavikirkko XV vuosisadalla.
II. Ase taotaan.
III. Kiirastulessa.
IV. Opettajana.
V. Luther reformaattorina.
VI. Taistelutantereella.
VII. Tunnustus maailmanvallan edessä.
VIII. Taistelu eksyneitä veljiä vastaan.
IX. Reformatsiooni juurtuu.
X. Augsburgin valtiopäivät.
XI. Rauha myrskyssä.
Paavikirkko XV vuosisadalla.
Kauvas oli romalais-katolinen kirkko, Kristuksen seurakunta,muuttuessaan aikojen kuluessa paavi-kirkoksi, vieraantunut perustajansahengestä ja pyhän raamatun opista. Hänen sijalleen, joka olilausunut: "minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta", oli asettunutkruunattu pappi, paavi, joka piti oikeutenaan, ei ainoastaan pyhänPietarin seuraajana vaan itse Kristuksen käskynhaltijana harjoittaakorkeinta valtaa kuninkaiden ja kansojen yli, lahjoittaa kruunujaja maita, sekä riistää ne niiltä, jotka eivät nöyrästi uhranneethenkensä ja tavaransa paavin käskyjen ja tuomioiden toimeenpanemiseen.Politiikin kaikissa synkeimmissäkin sokkeloissa tavattiin paavi jahänen lähettiläänsä, joiden edessä vapisivat sekä hallitsijat ettähallitut. Yllyttäen keskinäisiä riitoja ruhtinaiden kesken ja kansojenkapinoita sai paavi aikaan täydellisen anarkiian, heikontaen sitenkaikkia yhteisiä yrityksiä hänen sortovaltansa rajoittamiseksi.Jokaisessa elämän tärkeässä tapauksessa, jokapäiväisen työn lomassa,tunsi maallikko kirkon kaikkivaltiaan käden päällänsä; kirkonseitsemän sakramenttia pyhitti hänen vaelluksensa kehdosta hautaan.Paavilla oli rajaton valta kumota maallisen oikeuden tuomiot javapauttaa kansalaisvelvollisuuksista ja pyhimmänkin valan pitämisestä.Hän sitoi tahi päästi ei ainoastaan synnit maan päällä vaan vielävapautti kiirastulesta haudan toisella puolella, aina sen mukaan kuinasianomainen osoitti katumuksensa - rahanmaksulla. Ja rahankiskominenmitä avonaisin ja törkein olikin vihdoin kaikkien kirkollistenlaitosten ja menojen lopputarkoitus. Enemmän kuin mikään muu kansaoli Saksan "rehellinen ja uskonnollinen kansa" joutunut paavienlypsykarjaksi. Tämä alennustila nosti kyllä katkeraa vihaa isänmaanystävissä ja veronmaksajissa. Ne surkuttelivat kyllä, että hyvä Saksanraha tulvaili Italian prelaattien taskuihin. Mutta eivät he tästävihastaan saaneet voimia niiden kahleiden murtamiseen, joita olilujiksi takonut hengellinen pimeys. Ainoa tehokas ase oli hengellinenuudistus ja herännyt omatunto. Valistuneimmat viidennentoistavuosisadan lopulla aavistivat ja kiihkeästi odottivat auringonnousemista keskiajan pitkän yön jälkeen.
Paavit eivät kuitenkaan ymmärtäneet ajan merkkejä. He eivätrahankiskomisessaan säästäneet ketään, ei edes papistoa, jonkaverottamista valtion ja yhteiskunnan hyväksi he pitivät törkeimpänärikoksena. Mutta omaksi edukseen veloittivat paavit papistoa sitätuntuvammin. Niinpä täytyi piispojen lunastaa valtuskirjansa ainakin10,000 guldenilla. Sen lisäksi täytyi heidän suorittaa rohkeitasummia n.s. palliumista, joka kyllä ei ollut muuta kuin valkoinenvillainen vyö, mutta juuri siihen oli yhdistetty viran itse pyhyys.Pappispaikkoja myytiin Roomassa julkisesti "kuten pörssissä ainakin".Niitä annettiin joskus rikkaille kauppahuoneille vuokralle. Miehenkunto ja kelpoisuus ei tullut kysymykseenkään. Itse paavi Hadrianvalittaa, että Romassa