E-text prepared by Tapio Riikonen
Runoja ja tunnuslauseita
Kirj.
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1919.
J. Simelius'en perillisten kirjapaino.
Julkaisijan esipuhe.
Selvään veteen.
Ruudinhajua.
Perisynti.
Häkkilintu 1-2.
Sotaliitto.
Juhannuksen alla.
Erämaan opetus.
Ruustinna ja kulkuri.
Teppo Tyhjänen.
Kaks unta.
Leijonamieli.
Golgatalla.
Pan-parka.
Häkkilintu 3-4.
Mutatis mutandis.
Tapaninajoa.
Oudot häät.
Taikurin tupa.
Madon matka.
Maailman kirja.
Walther von der Vogehveide: Ero maailmasta.
Nietzsche: Käärmeen kevät.
Maailmansotaa.
Viime kevät.
Kevätitkua.
Kuin laineet allin lasta.
Ens ilta heinäkuun.
Mit' itkettävää ihanuutta.
Kahden puolen aitaa.
Loitsu.
Kiertokulkua.
Tuttu kyynel.
Musikaalisia koiria.
Tuutulaulu lapselleni.
Selvään veteen.
Tepon tie.
Aamusarastus.
Kesäkuun laulu.
Napue.
Lappiin.
Yksinvaltaani.
Nemesis.
Sinettejä.
Vastavirtaan.
Tulikaste.
Muita runoja.
Majatalo.
Spitaali.
"Myrskylinnun" laulajalle.
Labyrintissä.
Katkelma Lapin laulusta.
Germaanista lyriikkaa.
Ilonpäivä (Otto Ernst).
Isän viulu (Otto Ernst).
Kaupunki (Jacob Tegengren).
Kuollut maa (Carl Spitteler).
Sydänyön lapsi (J. J. Wecksell).
Aadamin lepo (Carl Spitteler).
Ikeen alla (Hamsun).
Hymni (Novalis).
Poissa kotoa (Adolf Bartels).
Hautakirjoitus (Jacob Frese).
Tunnuslauseita.
Tunnuslauseita.
Niin raskaana kuin nyt ei kynä parka ole koskaan kädessäni painanut,— kuin kivi se on! Vain änkyttämällä ja sammaltelemalla voin nämärivit Siljon joutsenlauluun kirjoittaa. Sen lisäksi on tuskaalisäämässä jyrkkä ja painostava ristiriita sen välillä, mitä tiedänja mitä voin sanoa, mitä julkisuuden ja elämän kauheuden takiatäytyy jättää. Sillä totuuden tästäkin ihmiskohtalosta kestäneevain jälkimaailma, jolloin elävien intohimot, hyvät ja huonot, ovatmullassa maatuneet —
Mutta jotain kuitenkin. Allekirjoittaneen osaksi lankesi arpa tietääSiljosta, mitä hänestä enin tiedetään — osakseni lankesi jo häneneläissään hänen ainoa avomielisyytensä, mille osalleni en mitäänvoi! Yli kaksi vuotta kestäneen ystävyyden jälkeen sain seistä noinkolme neljä viikkoa milloin toivossa milloin epätoivossa hänenhaavavuoteensa ääressä, jota kaikkiaan oli kestänyt lähemmä kaksikuukautta. Muistissani säilyy horjumaton vakaumus tämän samaisenvuoteen vaiheista, — valmis olen jättämään nämäkin havaintoni kerranikuisuuden arvosteltaviksi, kun aika minulle voimia tuo runoilijanintiimimmän elämäkerran kirjoittamiseen. Siljon murhenäytelmä eikuitenkaan alkanut sairashuoneessa, — siellä se päättyi! — se eialkanut edes vapautussodasta, vaan sen myrkyllinen itu oli yksityistälaatua, lukien ensi näytöksensä syksyltä 1917. Silloin ulkoapäinpunotut juonet viskasivat ensi verkon hänen ylevän ihmisensä ylle,verkon, josta silmu silmun jälkeen kiertyi hänen kaulaansa hänetlopulta kuristaakseen. Kokonainen liuta tympeitä tekijöitä jaolioita oli vetämässä häntä