Produced by Jari Koivisto
Nelinäytöksinen kuvaus kansan elämästä
Kirj.
Helsingissä,Oy Yrjö Weilin Ab,1905.
METSOLA, talonisäntä.
SANNA, hänen vaimonsa.
ANNA, heidän tyttärensä.
ANTTI, talon renki.
TIINA. talon piika.
NIKKINEN, yhtiön asioitsija.
HONKANEN, | vartesmanneja, metsän lukijoita.
MÄNTYNEN, |
SUTKI, kauppamies.
HURRI, kylän-heittiö.
1:n 2:n ja 3:s tukkimies.
KRUUKUNNIMISMIES.
POLIISIKONSTAAPELI.
Tukkimiehiä ja kyläläisiä.
Ensimäinen näytös.
Tavallisesti sisustettu talonpojan tupa. Vasemmalla ovi keittiöön;peremmällä, nurkassa, uuni takkavalkeineen. Perällä ovi porstuaan sekäikkuna ja pitkä penkki. Oikealla kaksi ikkunaa, niiden edessä pitkäpöytä penkkineen kahden puolen. Peremmällä, nurkassa, kaappikello.
Ensimäinen kohtaus.
METSOLA, SANNA, ANNA, ANTTI ja TIINA.
Metsola kiskoen peräpenkillä päreitä. Sanna kehrää uunin edessävillalankaa. Tiina karttaa villoja lepeiksi, istuen lähellä Sannaa.Anna, seisten keskilattialla, viipsiää villalankaa rullaltaviipsinpuulle. Antti, seisten pöydän sivulla, tarkastaa kaappikelloavilkaisten omaan taskukelloonsa.
ANNA (leikkisästi). No, Antti, vieläkö kellosi käypi ja pitääkö yhtäkaappikellon kanssa?
ANTTI. Kyllä se käypi ja täsmälleen.
ANNA (lähentyen). Mutta minä en usko, näytäpäs.
ANTTI. Katso nyt, epäuskoinen! (Antaa kellon Annalle).
METSOLA (kummastellen). Joko sillä Antilla on oikea kello?
ANNA (veitikkamaisesti näyttelee kelloa Metsolalle). Onhan sillä, isähyvä, sievä kello vielä onkin.
METSOLA. Kaikkea minun tässä pitää nähdäkin.
SANNA. Sano nyt muuta, ukkoseni! Syksyllä osti kumplastikengät, nyt jokellot lakkariin! Ei, ei siitä miehestä tule ikänä omaa eläjää.
ANNA (antaen kellon Antille). Ei tuo liioin kallis liene?
TIINA (pilkallisesti). Mokomakin kello-krapa, se nyt vielä mitä maksaa.
ANTTI. Maksaa se vaan arvonsa.
METSOLA. Toista olisi, jos poikaparka, säästeleisit palkkojasi.
Vanhoilla päivillä voisit sitten asua omalla mannullasi.
ANTTI. Rengin säästöt ne ei suuria natsi omaa mantua ostaessa,
Toisenlaiset onnen potkut ne niissä asioissa tepsivät.
TIINA (ylenkatseella). Phyt, mitä hyvää kuulee! Mietit kaiketi vävyksipäästä eli puuskaksi pyrkiä!
ANTTI (pistävästi). Oikein arvasit, Tiina parka. Minä en mieti kutensinä ja muut sinun kaltaisesi, että ihmiset naivat ihmisiä, rengit japiiat toisiaan.
TIINA (hypähtää ylös, kiivaasti). Häpeä toki, mullikka! (uhitellen)Mutta ei se ole närässä, jos se on nokassa, talontytär vieläsinullakaan!
ANTTI. Perästä kuuluu sanoi torventekijä.
METSOLA. Vai ei rengin säästöt natsi omaa mantua ostaessa? Millähäntuota sitten luulet minunkaan taloa ostaneen?
SANNA. Oikein sanoit, ukkoseni! Ellemme olisi palkkojamme säästäneet,emmepä taloa nyt hallitseisi.
METSOLA. Hm, no olihan tuota vähän säästöä sinullakin, ja kun nuositten yhteen panimme, niin päästiin hyvin alkamaan.
TIINA (tiuskaisten). Siinä sen kuulit, tuhlari