Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Aug. Blanche
Mukaellen suomentanut T. H. [Theodolinda Hahnsson]
Helsingissä,K. E. Holm'in kustantama.1883.
Kalle Saukko, Kaivokadun varrella asuvan tynnyrisepän poika, eioikeastaan ollut minun kumppanini, sillä hän kävi koulua pastoriRhodinin luona, joka oli kunnian-mies, mutta luki paraasta päästähepreankielistä raamattua sekä tutki Swedenborg'in salanäkyjä. Siishänen oppilaansa olivat hyvin perehtyneet näihin aineisiin, vaikk'eivätmuita opittavaansa liioin osanneet. Kalle Saukko oli Rhodininlempi-oppilas ja hoiti osaksi opettajansa taloutta. Hän kantoi vettä,kävi ostamassa tuoretta juustoa aamiaiseksi, pinosi syksyllä halot jasahasi sekä hakkasi ne talvella, ja tämä kaikki häneltä sujuierinomaisen näppärästi, sillä jo viidentoista vuotiaana Kalle oliko'okkaampi ja väkevämpi kuin moni viisikolmatta-vuotisena.
Minä tulin Kalle Saukon tuttavuuteen seuraavalla tavalla. Kalle vihasija vainosi kaikkia vieraita koululaisia. Kerran hän myöskin Klaarankoulun oppilaita hätyytti, ja minä, joka siihen aikaan olin tämänkoulun väkevin ja rohkein oppilas, pidin itseni velvoitettuna menemääntätä uutta Goliatia vastustamaan, mutta taisteltuani tulin kokonaanvoitetuksi ja olisin varmaankin menettänyt sekä kädet että jalat, elleitorimuija, jolta joka päivä ostin siirappikaramellia, olisi hieronutsovintoa meidän välillämme.
Siitä hetkestä olimme tuttavia, Kalle ja minä, ehkä emme juuri aivanhyviä ystäviä, varsinkaan niin kauan kuin sinervät näkyvät käsissäni jasäärissäni. Mutta Kalle Saukko tuli aikojen kuluttua ylioppilaaksi,vaikka suurella vaivalla, ja oltuaan kaksi vuotta akatemiassa, sai hänisältään kirjeen, jossa tämä vaati häntä viipymättä suorittamaanteologian pikku-tutkintoa, jotta, kuten tynnyrisepän sanat kuuluivat,poika saisi arvonimen: "teologian kandidaati", vaan tutkinnossa käviteologia Kallelta päin mäntyä. Hän jäi kuitenkin yliopistoonvastaiseksi, saadakseen tieteellistä oppia, jossa ei hän kuitenkaanjärin karttunut, vaikka hänellä oli jokseenkin hyvä kyky. Muttaerinomaisesti taipui hän tekemään kaikellaisia temppuja. Hän olimahanpuhuja, taisi osoitella kukkoja ja porsaita, vetää sormikoukkuay.m., ja paljon hänestä pidettiin kumppanien kesken hänen rehellisen,suoran luontonsa puolesta, sekä erittäin suuren väkevyytensä takia.
Vaikka olikin Kalle näin lahjakas, hänestä luultavasti kuitenkinolisi tullut muinais-jäännös Upsalan yliopistoon, jollei eräs asiaolisi tapahtunut, joka vaikutti hänen tulevaisuuteensa. Ekströmniminen vanhempi ylioppilas, joka oli koti-opettajana maalla,vapaaherrallisessa perheessä, tahtoi, saattaaksensa pikemmin suorittaamaisterin tutkintoansa, olla kesän Upsalassa ja etsi itsellensä siksiaikaa sijaista, joka opettaisi kahdentoista-vuotista nuorta paronia,mutta ei sattunut saamaan ketään muuta halullista kuin Kalle Saukon,joka luultavasti piti opettajan virkaa mukavampana, kuin oppilaanaolemista. Sitä paitsi oli hän kuullut vapaaherran kartanossa löytyvänerinomaisen hyviä kalavesiä sekä metsästysmaita ja näitten arvoa Kallekyllä käsitti. No niin, hän meni kun menikin koti-opettajaksi ja tulimyöhään eräänä kesäiltana vapaaherran kartanolle, joka oli kauniissaseudussa Itä-Göötinmaalla.
Keikuttaen huonoilla kyytirattailla, ajoi hän aina hovin portailleasti, astui maahan ja kääntyi erään hienosti puetun palvelian puoleen,joka juuri tuli alas tuon linnamaisen rakennuksen portaita pitkin.
"Minä olen uusi opettajanne", virkkoi Kalle Saukko, "mene oitisilmoittamaan tulostani herrasväellesi!"
...