Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
Proofreaders Europe.
Kirjoittanut
Evald Ferd. Jahnsson.
Ensimmäisen kerran julkaistu 1881.
BURMEISTER, evesti.
BARTHOLDUS SIMONIS } lukiolaisia.
KAARLE OLAVI }
JÖNS BARRUS, porvari Wiipurissa.
FLASCHENDORFF, ravintolan isäntä.
GERBERT.
ANNA.
AMALIA.
Maisteri ALCMANNUS.
PRIITA PÖYRIÄINEN, vanha porvarin leski.
Lukiolaisia, Porvareita, Naisia ja Sotureita.
(Tapaus on Wiipurissa Heinäkuulla v. 1656.)
Näyttämö kuvaa: kapeaa rannikkoa. Vasemmalla näkyy osa Wiipurinkaupungin muurista, joka tässä tekee polven. Muurissa portti ja portinmolemmilla puolin muurin päälle rakennettu ampumatorni. Kauemmasvasemmalle näkyvät muurien ylitse ylikerrat Wiipurin linnasta, jonkaikkunat ovat valaistut. Oikealla ja takana meren pinta. Rannalla,vastapäätä porttia, suurenmoinen vene, jonka mastossa liehuu Ruotsinlippu.
Anna, Bartholdus Simonis ja Jöns Barrus.
Anna (tulee hiljaan hiipien vasemmalta, varovasti katsoen eteensä).
Jöns Barrus (seisoo kivääri olalla vallilla ampumatornin takana, niinett'ei hänen ensinkään sovi nähdä mitä tässä kohtauksessa tapahtuu).
Bartholdus Simonis (upsierin hattu päässä ja miekka sivulla, muttamuutoin siviilimiehen puvussa, seuraa Annan jälkiä. Vähän ennen kuinAnna on ehtinyt portin kohdalle huudahtaa Bartholdus hiljaan):
— Anna!
Anna (pysähtyy säikähdyksestä ja katsoo taaksensa)
— Bartholdus!
(Katsovat hetken toinen toisiinsa.)
Bartholdus Simonis.
Kuinka sinä, Anna, näin myöhään olet ulkona ja ihan yksin?
Anna.
Yö oli niin tyyni ja kaunis … taivas sinertävi niin merkillisenkirkkaana… En saanut lepoa kammarissani… Mutta sinä Bartholdus?
Bartholdus Simonis.
Näin sinun tuolta linnan ikkunasta (viittaa kädellänsä linnaan, jostasilloin tällöin kuuluu soitannon ja hurra-huutojen ääntä) enkä voinuthillitä sydäntäni, joka minua käski käymään sinun luokses… Nyt, Anna,pitää sinun antaman minulle se ratkaiseva vastaus, jota olen pyytänytsinulta: jos alati tahdot olla minun? Sallimus itse saattoi sinunpuheilleni!
Anna (arasti).
Vastaus? Ei puhuta siitä asiasta, Bartholdus!
Bartholdus Simonis.
Älä kiellä, Anna! Elämäni kohtalolle tahdon täyden selvon! Paljonselkenivät ajatukseni tuolla linnassa, kuullessani Burmeisterin ylevätsanat ja vastaan-ottaissani häneltä tämän miekan. Mutta tyystin katsoenon kuitenkin kaikki minulle epäselvänä siksi että saan tuon toivotunvastauksen sinulta… Se on oleva valkeuden valo taikka pimeyden pimeysonnelleni!
Anna.
Mitä sinä miekalla? Sopiiko papiksi pyrkivän kantaa miekkaa?
Bartholdus Simonis.
Ei — mutta minä olenkin nyt sotilas. Vaan anna minulle vastaukses Anna!— Taikka voisiko tuo olla sinulle vaikeata? Etkö mu