E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen
Kertomus saaristosta
Kirj.
Ruotsin kielestä suomentanut
Arkadius
Helsingissä,Wentzel Hagelstam'in kustannuksella,1895.
Haminassa, Kansankirjapainossa.
1. Karlsson alkaa palveluksensa ja huomataan huliviliksi.
2. Sunnuntailepoa ja sunnuntaitoimia; hyvä paimen ja kehnot
lampaat; mäkikurpat saavat mitä tarvitsevat, ja renki
saa kammarin.
3. Renki lyö valtin pöytään, pääsee yksinvaltiaaksi ja
kärventää kukonpoikain siivet.
4. Häitä hankitaan ja naidaan emäntä — rahain vuoksi.
5. Kolmantena kuulutuspäivänä tapellaan, sitten mennään
rippikirkkoon ja vietetään häitä, vaan morsiusvuoteelle
ei sittenkään päästä.
6. Mielipiteet muuttuvat olojen mukaan; maanviljelys joutuu
takapajulle, ja kaivosviljelys pääsee etukynteen.
7. Karlssonin unet toteutuvat; sifonjeeriä pidetään silmällä,
mutta pesänsuorittaja tulee ja vetää viivan laskujen yli.
Ensimäinen luku.
Karlsson alkaa palveluksensa ja huomataan huliviliksi.
Hän tuli kuin tuulispää eräänä perjantaipäivänä huhtikuunkeskitienoissa. Kiviruuska killui roikkuen remelihihnasta hänenkaulassaan. Lotta ja Liisa tulivat jataruuhella häntä noutamaanDalarön laiturilta; mutta Karlsson luuli hiuksensa harmentuvan, ennenkuin päästäisiin lähtemään. Tyttöjen oli mentävä kauppamiehelletervan ostoon ja apteekkiin ottamaan luuvoidetta porsaalle, sittenpostiin kirjeitä kysymään, ja sitten Krookin Fiialle kukkoalainaamaan. Ja nyt Karlsson, joka heti tahtoi päästä hyviin väliin,pyysi tytöt kestikievariin, missä juotti heille vehnäiskahvit.Kahviteltua tuli viimeinkin lähdetyksi. Tulokas tahtoi pitää perää,vaikka hän siihen ei ollenkaan pystynyt, hän kun ei ikittään ollutnähnyt venettä, jossa käytettiin raakapurjeita. Ja hän huusi, ettätytöt nostaisivat keulapurjeen, jota ei ollut olemassakaan.
— Kuules, sinun veneesi vuotaa! huusi eräs luotsioppilas tuulenhalki. Tuki reikä, Herran tähden! Ja kun Karlsson kumartui reikäätapailemaan, survaisi Liisa hänet syrjään, tarttuen melaan, jaairojen avulla Lotan onnistui saada ruuhi tuulen päälle jälleen,jotta se nyt pyyhki aika puhtia Aspön suulle.
Karlsson oli pienenläntä, kulmikas vermlantilainen, silmät siniset janenä käyrä kuin patakoukku. Leikkisä, utelijas, vilkas ja sukkela hänoli, mutta meriasioihin peräti kykenemätön. Eikä häntä Hemsöhön muunvuoksi kutsuttukaan kuin peltoja ja karjaa hoitamaan, johon toimeenkukaan ei tahtonut ryhtyä Flod-ukon kuoltua ja lesken jouduttua talonhallitsijaksi.
Mutta kun Karlsson nyt rupesi tytöiltä urkkimaan paikkakunnan oloja,niin nämä vastailivat hänelle viisastelemalla:
— Kas siihen minä en mitään ymmärrä! No tuota minä en ensinkääntiedä!… Mistäpä se meikäläinen semmoisia…
Kyselemisestä hän siis ei tullut hullua hurskaammaksi.
Ruuhi uida livisti saarien ja luotojen lomitse, allin kaakottaessakarikkojen ja kivien turvissa ja teirien soidessa saloilla; soluttiinsalmia ja virtoja, kunnes ilta pimeni ja tähdet rupesivat tuikkimaantaivaalla. Jo jouduttiin väljemmille vesille, missä Hufvudskär'inmajakka vilkui. Milloin laskettiin vastasta tehdyn, milloinvalkoisen, aaveentapaisen meriviitan ohitse; milloin sivutettiinluodoilla lojottavia vaaleanharmaita lumikinoksia, milloin mustastameres