Produced by Tapio Riikonen
Kertomus perimmästä Pohjolasta
Kirj.
Suomalaisen asun antoi Antti Tervo.
Tampereella,
Emil Hagelberg'in kustannuksella.
Emil Hagelberg'in ja Kumpp. kirjapainossa, 1882.
Pieni näytelmä, joka seuraavassa kertomuksessa lukijan silmäin eteentuodaan, tulee varmaan usealle näyttämään jokseenkin haaveelliselta,melkeinpä, niin sanoakseni, luonnottomalta, mahdottomaltapääjohteellensa; mutta se ei kuitenkaan sisällä yhtäkään tapausta, eiyhtäkään luonnetta, eik' ainoatakaan olosuhdetta, joll' ei olisitodellisuudess' ollut vastattavata kuvaansa, vaikk'ei juuri kaikkiolekaan tapahtunut Kautokeinossa, niin on Ultima Thule kuitenkin ollutnäyttämönä kaikelle, samoin kuin — itse kapinaan katsoen — ei niinainoata lausumaa ole käytetty, jok' ei sanasta sanaan olisilappalaisten itsensä puhumaa.
Kun minä tänä norjalaisen Finmarkenin historian kauhuaikakautena olinvaan lapsi, niin on minun, tosiasioita tutkaillessani, täytynyt neuvojaetsiä samoista lähteistä, joihinka historiallisten romaanienkirjoittajat alinomaa saavat turvautua — useimmiten sill' edulla, ettämyöhempi sukupolvi arvostelee asioita tarkemmin ja tasapuolisemmin kuinsaman aikainen, ja että sellaiset olosuhteet, jommoiset täss' onesitetyt, Ultima Thulen seutujen kaltaisina, usein näkyvät kirkkaimminetäämmältä katseltuina.
Mutt' eipä kuvaus kuitenkaan ole sen vähempää saanut eläkettäsiltä valtaavalta vaikutukselta, jonka lapsensielu sai tuonaunhoittumattomana talvi-iltana, jona hirmusanoma salaman nopeudella jamahdilla saapui Tromsö'hön vanhempaini kotihin, johon se ensin ehti,piispan ja piirinamtmanin isälläni vieraissa ollessa, ja levitti hätääsekä hirmua herätti jokaiseen mieleen; jonka tuottamasta, tuimastahermotäristyksestä minun äitini pian kolmivuotinen sairaus on alkuansa,ja joka vaikutus sentähden on minua siit' alkain aina seurannut,synkeänä ja unhoittumattomana muistona.
Perimmäinen Pohjola tarjoo suurimmassa mitassa jotakin seikkailuntapaista ja elämässä tavatonta, joka usein voittaa fanttasiian(mielikuvimon) rohkeimmatkin luonnokset.
Päähenkilön suhteen on minun erittäin muistutettava, ett' alkuperäinen,originaali, jonka minä tunsin, isinensä ja äitinensä olivat henkilöitä,todellisuuden lihaa ja verta, jonka ne harvat norjalaiset, mitkäolivat persoonallisessa tuttavuudessa heidän kanssansa, voivat kyllinkyllä todistaa, eroitus originaalin ja kopian välillä on siinätosiasiassa: originaalin (alkuperäisen) runoelmat eivät koskaanedemmäksi ennättäneet kuin hänen omihin kätköihinsä, jota vastaan hänenelämänsä oli paljoa seikkailusempi ja vieläkin romantillisempi kuinkopia onkaan uskaltanut hänet esittää, aivan pelkästä pelosta, ett'ehkä kertomuksen luotettavaisuus tehdään epäilyksen alaiseksi.
Nämä todet tapahtumat ovat kumminkin, niin paljo kuin mahdollista,käärityt runon verhoihin, mutta tähän on vaatinut kunnioitus vieläeläviä henkilöitä kohtaan. Erityiset ajankohdat ovat muutetut jasovitetut niihin vaatimuksiin, joihin runon supistettu muotovälttämättä pakoittaa.
Suomalaiset, nuo skandinaavilaisten ja venäläisten maiden alkuasukkaat,ovat aikojen kuluessa jakautuneet moniin pienempiin heimokuntiin, jotkakaikki, aina itsistä Suomenmaan suomalaisista Pohjolan kääpiöihin,lappalaisiin (samilaisiin) ovat kauas eroitetut ja lienevätpä vienossavihollisuudessakin toistensa kanssa. He ovat kirjallisessa suhteessa —etenk