Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Santeri Alkio
WSOY, Porvoo, 1914.
Jokirannan nuorisoseura oli koko kesän ahkerasti voimistellut jaurheillut. Aikaisesta keväästä alkaen nähtiin nuoria miehiä ja poikasiajoka ikinen päivä juoksuharjoituksissa puolialastomina. Toisinaanhypittiin korkeushyppyä ja kolmiloikkaa ja riideltiin vahvasti, milloinsenti-, milloin millimetreistä. Myöhemmin kesällä liittyivät tytötmukaan. Sitte se vasta alkoi!
Vanhat ihmiset nurisivat. Tämä nyt vasta koko lopun tekee! Niitä ei saakoskaan käsissään pidetyksi. Ennen, kun ne aivan hyppelivät, väsyivätedes joskus ja vetivät sitten uupuneita raajojaan kotiinpäin. Josniille puhui jotain silloin, painoivat silmänsä alas eivätkäpuolustautuneet, Mutta nyt on pahaisimmallakin aina sana valmiina.Urheillaan, muka! Se on "terveellistä"! Koko maailmassa urheillaan,kehuvat. Mene ja tiedä mikä siitä lopuksi tulee. Työväkeä niistävain ei tule.
Niin sanoivat vanhat.
Nuorisoseuran talo oli saanut koko suven olla jotenkin autiona. Sillointällöin iltasilla kokoonnuttiin sinne tanssimaan, kun satoi. Talo oliuudenpuoleinen, vähäläntä rakennus. Ikkunoista oli useita puhki.Ulko-ovesta oli lukko ollut rikki koko kesän. Toisinaan sai seretkottaa avoinna, toisinaan taas puulla tuettuna seista. Sisällä olikevätkesästä yritetty pitää lattia lakaistuna niin kuin ennenkin, muttakesänpäälle se jo jäi, sitten kun kerran, jolloin oveen oli laitettuuusi lukko, pojat olivat murtautuneet ikkunasta sisään. Siitä ensinsanailtiin, toisten mielestä kun sellainen vallattomuus oli hävytöntä.Mutta moite ei saanut yleistä kannatusta. Ne jotka tahtoivatsisäänmurtautuneita nuhdeltaviksi eivätkä saaneet seuraa sitä tekemään,suuttuivat. Yksi heistä meni näyttämölle ja potki vihoissaan siellärikki pari pensas kulissia, jotka oli viime talvena maalarillateetetty. Pian ilmestyi myöskin viime talvena ostettuun esirippuunsuuri puukonhaava ja ulko-oven uusi lukko särkyi uudelleen. Seurantalolla näytti menevän joka kerta kun siellä joku kävi jotain rikki.Mutta kukaan ei parantanut. Kun tuolista meni poikki jalka, ei kukaanviitsinyt sitä ottaa kotiinsa korjatakseen. Mutta moni sitä potkasi,kunnes toinenkin jalka särkyi. Vasta syyspuoleen, kun seurahuonettakerran siivottiin, vietiin tuolirauska rikkatunkiolle. Siellä oli joennestään koko joukko seuran kalustoa risana ja rampana.
Se tuli siitä, kun kaikki jäsenet olivat niin reippaita ja väkeviä.Mikä oli pitäjän mestari, mikä piirin mestari, kuka yllötteli Suomenmestariksi. Mutta seuran kokousta ei oltu voitu saada kunnollisestitoimeen koko kesänä. Kerran oli yritetty, mutta sinne ei tullut muitakuin kirjuri ja esimies, — sitten kun ehtivät. Jälemmin tästäkinkokousyrityksestä oli vähältä tulla riita, ne toiset jäsenet kunväittivät, ettei kenellekään ollut kokouksesta annettu mitään tietoa.Siitä sanailtaessa havaittiin, että johtokunnan kokous oli ollut vastalauantai-iltana ja seuraavana päivänä jo piti olla seuran kokous. Muttasihteeri ei ollut ehtinyt kenellekään mitään tietoja antaa, varsinkaankun johtokunnan kokouksen jälkeen oli ollut kohta painiharjoitus viikonpäästä tulevaa pitäjän mestaruutta koskevaa kilpailua varten. Eihänsille sellaiselle kukaan osannut mitään.
Kesäjuhlan ohjelmaan ei oltu saatu muuta kuin urheilua. Näytelmä olijäänyt sen vuoksi, että kaksi pääosaa tuotiin takaisin toimikunnanpuheenjohtajalle kaksi päivää ennen juhlaa. Toisen toi eräs tyttö sentähden, että hänen äitinsä piti mennä ripille samana pyhänä kuin