E-text prepared by Juha Kiuru and Tapio Riikonen
Kirj.
Anton Tsehov
Venäjästä suomentanut Reino Silvanto
Yrjö Weilin, Helsinki, 1909.
Asianmukaisia toimenpiteitä.
Kauhea yö.
Naimiskauppa.
Soittajan seikkailu.
Salaisuus.
Hyvin kävi.
Paha poika.
Kumma kuvastin.
Kyökkipiian naiminen.
Virkamiehen kuolema.
Liiotteli.
Naamioitu.
Leikinlasku.
Hammassärky.
Neiti N. N:n kertomus.
Ilkityö.
Samppanja.
Vedonlyönti.
Kuuluisuus.
Ikäviä ihmisiä.
Asianmukaisia toimenpiteitä.
Keskipäivän aurinko valaisee pientä maaseutukaupunkia, jota — kutensikäläinen vankilan johtaja väittää — ei edes suurennuslasilla voilöytää maantieteellisestä kartasta. Hiljaisuus ja rauha vallitsee.Raatihuoneelta puotirivejä päin liikkuu hitaasti terveyslautakunta,johon kuuluvat kaupunginlääkäri, poliisimestari, kaksi kaupunginvaltuusmiestä ja yksi kauppaseuran edustaja. Kunnioitettavanmatkan päässä heidän jälessään astuu poliiseja… Lautakunnanmatka on, kuten matka helvettiin, täynnä hyviä tarkotuksia.Terveydenharrastajat keskustelevat siivottomuudesta, pahasta hajusta,asianmukaisista toimenpiteistä ja muista koleramaisista asioista,huitoen ahkerasti käsillään. Juttu on siihen määrin mieltäkiinnittäväja järkevä, että edellä kulkeva poliisimestari yht'äkkiä innostuu jakääntyen muitten puoleen ilmottaa:
— Näin, hyvät herrat, pitäisi meidän kokoontua vähän useamminpohtimaan asioita! Se on niin hauskaa ja tuntee olevansa seurassa,kun muulloin sitä vastoin emme taida muuta kuin kinastella.Jumal'avita!
— Mutta kenestä me oikein alamme? sanoo kauppaseuran edustaja uhriavalitsevan pyövelin äänellä kääntyen lääkärin puoleen. — Eikösaleta Osheinikowin puodista? Hän on, ensinnäkin, suuri lurjus ja…toiseksi, olisi jo aika pitää sitä veijaria vähän silmällä. Pari päivääsitten lähetti minulle tattariryynejä, joissa, suokaa anteeksi, olirotan likaa seassa… Minun vaimoni ei voinut mitenkään syödä niitä!
— Niin, mitä teemme? Alammeko Osheinikowista vai kuinka? — sanoolääkäri välinpitämättömästi.
Terveyslautakunta astuu Osheinikowin "The, sockuri ja kaffe ja muidenkolonnialitavarain makasiiniin" ja ryhtyy pitkittä puheitta hetitarkastukseen.
— Kas vaan!… — huudahtaa lääkäri katsellen Kasanin saippuastasomasti kokoon pantua pyramidia. — Millaisia torneja sinä rakenteletsaippuasta! Sitä kekseliäisyyttä! Mu… mutta mitä tämä on? Katsokaatänne, hyvät herrat! Kauppias suvaitsee leikata leipää ja saippuatasamalla veitsellä!
— Eihän siitä koleraa tule, herra tohtori, — huomauttaa isäntäjärkevästi.
— Eipä taida, mutta se on niin ilkeätä. Ostanhan minäkin täältäleipää.
— Herrasväkeä varten on meillä eri veitsi. Olkaa huoletta… Muttamitä asiaa teillä on, hyvät herrat?…
Poliisimestari tarkastelee kinkkua siristellen likinäköisilläsilmillään, raaputtaa sitä kauan kynnellään, haistelee kuuluvasti janäpäyttäen sitä sitten sormellaan kysäsee:
— Ei suinkaan siinä vaan mahda strykniiniä olla?
— Mitä te?… Herra varjelkoon!… — säpsähtää kauppias.
Poliisimestari joutuu hämilleen, jättää kinkun rauhaan ja alkaasilmäillä "Asmolow ja K:nin hintaluetteloa". Kauppaseuran edustajapistää kätensä tynnyriin, jossa on tattariryynejä, ja tuntee s