Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
Kirj.
Hilja Haahti
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1903.
Piha oli varsin hauska mättäisine nurmikkoineen ja tuuheinevaahteroineen, jotka komeilivat kirjavassa syyspuvussaan, toisetlehdet vihreinä, toiset jo punakellervinä. Melkein olisi luullutmaalla olevansa; ja missäpä sitä juuri muualla olikaan, talo kunsijaitsi aivan pikkukaupungin laidassa. Kuitenkin näytti kadunpuolinenpuurakennus yhtä pulskalta kuin mikä tahansa keskikaupunginasumuksista, eikä pihanperäinenkään huonoimpia ollut; mutta sivukujaankääntyvän hökkelin ei paljon sietänyt kerskailla edes kylämökkienrinnalla.
Iltapäivän aurinko heitti vinoja säteitänsä kolmeen poikaan, jotkaseisoivat keskellä pihaa.
— Tämä on mainiota! — huudahti Toimi vilkkaasti. — Joka päivä voimmelyödä palloa tuossa nurmella.
— Niin, kyllä meidän piha on tämän kaupungin parhaita, — selittiPentti, talonomistajan poika, pistäen itsetietoisesti kädet housujensataskuihin.
— Mutta teillä ei ole yhtään hevosta eikä koiraa,— virkkoi huoahtaenEsko, hentoisin joukosta. Hän muisti pappilan oivia juoksijoita, joidenselässä hän monasti oli riemulla hakaan ratsastanut, ja suurta Hallia,koko perheen suosikkia.
— Onhan tädillä kissa, — nauroi Toimi.
— Sitä minä pitkin kesää huvikseni kivittelin, — kehui Pentti.
Esko katsoi häntä pitkään, ja Toimi arveli, ettei se ollut hyvin tehty,mutta Pentti vähän nolostuneena puolusti itseänsä sillä, ettei hänelläollut muutakaan ajanvietettä.
— Koettakaahan vaan olla kaupungissa koko pitkä kesä! Sinä, Esko, saatpappilassa huvitella elukkoinesi niin paljon kuin tahdot, ja sinunhanisälläsi, — lisäsi hän Toimeen päin kääntyen, — taitaa olla oikeinhirmuisen iso kartano Helsingin puolessa. Orkamo vai mikä se onkaan— Itkosen piika siitä kertoi. Kyllä kelpaa! Minäkin niin mielellänijoskus tahtoisin päästä maalle, sillä täällä on hirveän ikävää. Misseon sittekin hupaisempi kuin vanha neiti Itkonen itse. Ja muitahan eikoko kesänä ole katurakennuksessa asunut.
— Eikö lähelläkään ole keitään poikia? — kysyi Toimi oikeinsääliväisenä.
— Eipä juuri, ei muita kuin katunalkkeja. Kaikki lähtevät kesäksipois. Tuolla naapuritalossa asuu kyllä Ruuben Rain, mutta Rainit ovatjuutalaisia ja pitävät kauppaa narinkassa.
Pentti sylkäisi ylenkatseellisesti, astui muutaman askeleen eteenpäinja asettui hajasäärin keinulaudalle istumaan. Esko heittäytyinurmikolle, ja Toimi keikkui piha-aidalla heidän takanansa.
— Vai juutalaisia!
— Ettekö nähneet Ruubenia aamupäivällä sisäänpääsytutkinnossa?Sellainen iso musta lonkeri. Mutta hyvä pää hänellä on, sillä hänluki kesällä yli toisen luokan. Haijele tuolla, — Pentti nyökkäsipäätään kujarakennukseen päin, — sanoi hänen nyt todellakin päässeenkolmannelle.
— Niin, muistatkos Toimi, — virkkoi Esko, — se oli se poika, jokaosasi parhaiten kaikista. Hän näytti niin pitkältä ja uljaalta, ettäminä ihmettelin, miten hän saattoi tulla samalle luokalle kuin me.
— Onhan Pentti yhtä pitkä ja puolta paksumpi, vaikka ontoisluokkalainen, — ivaili Toimi.
Pentin nyrkki kohosi, mutta hän hillitsi itsensä. Oli tosiaankiusallista, kun oli täytynyt istua kaksi vuotta ensi luokalla, janyt taas ne ilkeät opettajat jättivät toisellekin. Paras oli vaihtaapuheainetta asiain näin ollen.
— Juut