E-text prepared by Tapio Riikonen
Kolminäytöksinen huvinäytelmä
Kirj.
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1920.
AHOLAN EMÄNTÄ.
AATU, hänen poikansa.
KUPPAR-LIENA.
MIINA, hänen tyttärensä.
TOLPERI.
SEPPÄ-KALLE, hänen poikansa.
VILLE.
JAANA, ruotimuori.
MAIJA | Aholan palvelijoita.
LIISA |
KUOPPALA | kylän isäntiä.
MÄKELÄ |
Kylän poikia ja tyttöjä, pelimannit ja kaikenlaista kansaa.
Tapahtuu Hämeessä juhannuksen aatonaattona, juhannusiltana jajuhannuspäivänä.
(Tavallinen hämäläistupa, ovi ulos taustassa, pitkä pöytä ja penkitoikealla, vasemmalla nurkassa hella ja leivinuuni ja uunin päällä,katonrajassa "ritsi", jonne johtaa lattiasta pykälät, sekä etualallaleveä, puinen sänky. Taustassa vasemmalla oviseinällä kaikenlaisiatalous- ja keittoesineitä, oikealla hyllykaappi — j.n.e. Sivuseinälläovi kamariin.)
AATU (nuori mies, jäntterä ja vaaleaverinen, istuu sängyn laidallajalat riipuksissa poltellen paperossia).
EMÄNTÄ (vanhanpuoleinen, pyylevä ja levollinen, ottaa leipiä uunista jahoitelee kahvipannua tulella, jauhaa kahvia y.m).
LIENA (laiha ja kuivettunut, pirteä eukko tulee ulkoa kaksipuolinenpussi olallaan, laskee sen ovensuuhun ja käy kättelemään emäntää jaAatua). Terveiset!
EMÄNTÄ. Kiitokset, jokos nyt tullaan järkenään kotiin vai vaan käymään?
LIENA. No järkenään.
AATU. Olettenkii ollut koko talven.
LIENA. Häi, kokonaisen vuoren olen ollut yht'kyytiä saunan päällä.
AATU (nauraen). Vai saunan päällä. Ei siellä mahtanut talvella kylliksikuumaa saara.
LIENA. Vai ei kuumaa, siellä sitä vasta kaupunnin saunassa on kuumaa,niin että silmissä säkenöi, ymmärtää sen — — masiinat!
AATU. Kuinkas Miina siellä jaksaa?
LIENA. Miinako? Kiitos, kun kysyy, mikäs olis jaksaiss'. Miina onneulomamakasiinin päällä.
AATU. Vai makasiinin päällä!
LIENA. Kuinkas se mökkipahanen lie myörännyt?
EMÄNTÄ. Mikäs pahanen se on ja mikäs sen on myörätessä.
LIENA. Niin, hyvähän se on tölli tällaiselle kuivettuneelle kupparille.
AATU. Kuiva se lujana pysyy, tiivis se on liitteistään mökki niinkuin
Lienakii.
LIENA. Niin, eihän ehjä vuora. Ja ainahan minä sitä kengittelen. Jaittehän minä sen paraasta päästä teinkin.
EMÄNTÄ. Niin, kyllähän siitä on puhuttu ja Liena on osannut jajaksanut, mitä vaan itte on tahtonut. Ukkovainaa se aina jutteli,kuinka Liena Tolperin kanssa nurkkaa veisti.
LIENA. Tolperi (venyttää nimeä halveksivasti). Senkin halkonikkari!
Käteen lohkesi akkunainvälinen nurkka, ja sitäkös se käänteli ja
katteli ja sanoi, että hyvä olis piippukaappi, kun vaan olis piippuja.
Senkin Tolperi!
AATU. Mies on sentään aina mies, ja niin se on Tolperikin.
LIENA. Onhan sillä miehen housut. Mutta housuissa sitä minäkin silloinkävin ja ajoin itte hirret mettästä.
EMÄNTÄ. Liena taisi sentään olla hyvin korea tyttö nuorena.
LIENA. Jo tota kai olin. Herratkin kääntyivät kirkkomäellä kattomaan.Sehän sen teki. Minun leipäni kääntyivät nurin uunis