E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Elämän kuvaus
Kirj.
WSOY, Porvoo, 1918.
— vi fått det inre lifvets rikedom —
L. Stenbäck.
Esipuhe.
I. Yliopettaja ja liikemies 1866-70.
II. Rehtori, liike- ja valtiopäivämies 1870-76.
III. Rehtori, liike- ja valtiopäivämies 1877-84.
IV. Rehtori, liike- ja valtiopäivämies 1885-92.
IV. Rehtori, liike- ja valtiopäivämies 1893-97.
V. Emeritus 1897-1904.
Antaessaan lukijan käsiin jälkimmäisen osan Alfred Kihlmaninelämäkertaa pyytää tekijä käyttää tässä tarjoutuvaa tilaisuuttatehdäkseen vasta ilmestyneistä lähteistä muutamia oikaisuja jalisäyksiä teoksen edelliseen osaan. Kuukausia sen jälkeen kuin kirjaoli painettu, tapahtui näet, että vainajan peruista vielä löydettiineri paikkaan kätkettynä pinkka hänelle osoitettuja kirjeitä. Tärkeinosa löytöä käsittää C. G. von Essenin. A. W. Ingmanin, A. A.Favorinin y.m. kirjeet Kihlmanille hänen ulkomailla ollessaan 1851-52— siis ne kirjeet, joiden suuriarvoista sisällystä vastauksetsaivat aavistamaan, mutta joita (ks. I) syystä saattoi olettaahävinneiksi. Ensi hetkessä odottamaton löytö pahasti hämmästyttitekijää. Hän pelkäsi, että hänen teoksensa heti huomattaisiinvaillinaiseksi. Silloin selvisi kumminkin, että kirjeet, mitenvalaisevia ovatkaan herännäisyyden historiaan nähden, eivät sisälläoleellisia lisäpiirteitä Kihlmanin kuvaan. Näin ollen jättää tekijäkirjeiden selostamisen jonkun toisen asiaksi s.o. jonkun tutkijan,joka ottaa varta vasten kuvatakseen hajaannuksen syntyä ja kehitystäheränneiden kesken 1850-luvun alkuvuosina, tyytyen itse tekemäänniistä joitakuita otteita, jotka lähemmin kuuluvat tähän kertomukseen.
I. s. 59. Kirjeessä Turusta 26/11 1844 A. W. Ingman pyytääKihlmania menemään "puolikristityn, runollisen Z. Topeliuksen"luokse ilmoittamaan, että suomalainen kirjoitus JoukahaiseenII ei valmistuisi ennenkuin 7 p:ksi jouluk. Tämä yhä vahvistaaolettamuksen, että kirjoituksen aihe oli muistelma edelliseltäkesältä.
I. s. 66. Parista Reinh. Helanderin kirjeestä saadaan tietää, mitensyntyi Kihlmanin kirje isälleen, missä hän sanoo lähtevänsä N. G.Malmbergille Lapualle kotiopettajaksi ja suomea oppimaan. Helandermainitsee ensin (7/4 1845), että Malmberg oli pyytänyt häntä kysymäänKihlmanilta, eikö tämä tahtoisi tulla hänen luokseen kotiopettajaksikirjoittajan sijaan, joka syksyllä eroaisi samasta toimesta. Samallahän itse mitä hartaimmin kehoittaa ystäväänsä vastaanottamaantarjouksen. Hän oli "äärettömän onnellinen", että oli saanut ollaMalmbergin luona. Se oli ollut hänelle suuri "Jumalan armonosoitus"ja "sanomattoman hyödyllistä hänen sielunasialleen". — Kihlmanvastasi olevansa halukas tulemaan, mutta hän ei epäillyt, että hänenvanhempansa vastustaisivat asiaa. Silloin Helander uudessa kirjeessä(12/5) ilmoittaa, miten Malmberg neuvoi häntä menettelemään:"nimittäin että sinä riemuosoituksin annat heidän (vanhempiesi)tietää, että sinä onnellisesta sattumuksesta olet vapautunutvaikeasta pulasta paikkakuntaan nähden, missä sinun tutkinnonjälkeen sopisi perusteellisesti oppia papille ylen välttämätöntäsuomenkieltä. Sinä voit sitten kertoa tovereilta kuulleesi, ettäMalmberg oli tiedustellut kotiopettajaa lapsilleen, että sinä olitheti kirjoittanut hänelle ja tarjoutunut toimeen sillä ehdolla,että saisit käyttää pääosan aikaasi su