Produced by Tapio Riikonen
Yksinäytöksinen huvinäytelmä
Kirj.
Helsingissä,Kirjapaino Gutenberg Boktryckeriet,1899.
HEIKKI, Lukkari.
LEENA, Hänen vaimonsa.
ANNALIISA, Heidän tyttärensä.
PEKKA PIKKARAINEN, Postiljooni.
ERKKI KOPONEN, Kauppapalvelija.
TAAVETTI, Talonpoika.
Joukko kylän käsityöläisiä.
Kuvaus Etelä-Pohjanmaalta.
1:nen Näytös.
Pihamaa. Oikealla näkyy tupa, minkä ovi ja avoin ikkuna ovat pihamaallepäin. Tuvan seinustalla on imellöspata. Näyttämön taustalla olevanhuonerivin edessä on hirsiläjä ja sen vieressä kaljatynnyri tuettuna;vasemmalla on aita, jonka yli lautaporrasta pääsee pihaan.
1:nen Kohtaus.
Heikki, sitte Leena, myöhemmin Taavetti.
Heikki (istuu hirrenpätkällä tynnyrintappia vuoleskellen, puhuuhaukotellen itsekseen). Hooh-hoijaa-ah! Nyt ne sitte taas alkavat nuoarkitouhut… Ja tuo kiusan kappale, kaljanteko on asetettu ensityöksi… Hooh-hoi! Mutta ei auta, ei!… Helsingissä se kuuluu olevanvallan erityinen kaljamummo… Ja oikein se näkyy "aviseissakinseisovan"… Hätäkös siellä olisi olla… Mutta jos sekin muija teettääkaikki H:n kaljat miehellään kuten meidänkin Leena, niin kyllä siinääijäparka lämpymänsä löytää… Jaa-ah! Mutta eipä sitä sovi miehenkaikista nureksia, kun on kerran satimeen joutunut… Laulaenhan netyöt paraiten sujunee, niin venäläisetkin kuuluvat tekevän pahan ilmanedellä (alkaa laulaa) "Oo kuinka ihanat sun asuinsijas ovat…"
Leena (kurkistaa ikkunasta). — Joko sinä taas siellä loilotat! Etkösinä muutama möllikkä saa kirkossa tarpeeksesi huutaa.
Heikki. No-no… älähän nyt muijaseni kovin…
Leena (matkien). Älä kovin… Veisaamallako sinä luulet tässä kaljatja voit valmistuvan?… Entäs leivät sitte?
Heikki (itsekseen). Kanavilla, joko niitä nyt on taas sellainen liutatöitä alulla…
Leena. Mitä puperrat?
Heikki. Tuumin tässä vaan, harjoitus-aikaakin hiukkasen olla…Leenaseni nyt on jo tappi valmis…
Leena. Tappi valmis… Mutta miten on laita imellöspadan? (vetäytyypois).
Heikki (hätkähtää). Jassoo, kanavilla… olin vähällä unhottaa kokopadan (menee hämmentämään). Hys-hys… näinköhän se nyt taas oli?…Ihme ja kumma se onkin, ett'en minä ikänäni tahdo päästä noista ämmientöistä selolle, vaikka kuus päivää viikossa teen niitä ja yhden vaanomiani… Tosinhan ne eivät nyt minun luonnollenikaan oikeinsovi… Mutta nurinhan se Jumala on muutenkin asettanut lukkarinpäiväjärjestyksen… (hämmentää).
Leena (tulee kirnu kädessä). Älä siinä nyt sitä taas koko päiväänuljuta… Hyvä kun…
Heikki. Koetetaan, koetetaan, muijaseni.
Leena. Minä sanoin jo, että anna sen olla… Mutta tuota saat jauhaaniin paljo kun haluttaa. Ja laitakkin, että se on siksi valmiina kunminä ehdin keittää "pylsyperunat" ja saan leivät uuniin.
Heikki (itsekseen). Pylsyperunat! Sekin vielä.
Leena. Tee työtäsi äläkä turaja!
Heikki (tarttuu kirnun mäntään). Koetetaan, koetetaan muori hyvä(alkaa kirnuta). Mutta kuinkahan kauvan ne pylsyperunat viipyy…
Leena. Älä sinä niistä huol