Langenneen naisen päiväkirja
Kirjottajan kuoleman jälkeen julkaissut
Julkaisijan luvalla saksankielestä suomentanut
Salu Latvala
Kuopiossa,Osakeyhtiö Kuopion Uusi Kirjapaino,1906.
Alkusana.
Saadessani tämän päiväkirjan käsiini oli minun aikomukseni ensinmuodostaa siitä romaani.
Kustantajani herra Fontanen neuvosta luovuin sittemmin tästä tuumastaja katsoin paremmaksi julaista muistiinpanot semmoisinaan. Pieniäkorjauksia käsikirjotukseen on kuitenkin täytynyt siellä täällä tehdä,pääasiallisesti nimenmuutoksia, jotka olivat tarpeellisia erityisiinmuistiinpanoissa esiintyviin henkilöihin nähden. Joitakuita kohtia,jotka olivat sitä laatua, etteivät ne mitenkään sopineet julkisuuteentuotaviksi, on niinikään täytynyt jättää pois.
Älköön kukaan luulko, että minä näiden päiväkirjan lehtienjulkaisemisella olisin tahtonut lisätä »pikantin» kirjallisuudenlukumäärää. Ei mikään voi olla minulle vieraampi kuin tämmöinenajatus. — Nämä yksinkertaiset muistiinpanot eivät esiinny millääntaiteellisuuden vaatimuksilla; ne eivät ole eivätkä tahdo olla muutakuin autentinen lisä erään aikamme polttavan sosialisen kysymyksenratkaisemiseksi. Mutta ne puhuvat meille kaunopuheisemmin javakuuttavammin kuin ammattikirjailijain loistavimmat kuvaukset jaheittävät räikeää valoa siihen yhteiskunnallisesti kuolleiden jaseuraelämän paariasten maailmaan, johon niiden kirjottaja kuului.
Jos näiden lehtien lukeminen voi silloin tällöin panna jonkunmiettimään, jos lukija silloin ajattelee, että ei yksikään ihminen,olkoonpa hän miten vakavassa asemassa ja miten korkealla hyvänsä,ole kohtalonsa herra, että ei rikkaus eikä sivistys eikä arvokasyhteiskunnallinen asema voi estää kuolemaa ja onnettomuutta tulemastaeivätkä tarjoo meidän omille tyttärillemme varmaa suojaa semmoistakohtaloa vastaan kuin se, jonka uhriksi Thymian raukka joutui, — jahän tästä vetää sen johtopäätöksen, että tämän kaltaisia onnettomiaei pidä kohdella ajattelemattomalla välinpitämättömyydellä ja tylyllähalveksimisella, vaan on ensin otettava selko asiasta, erotettavaonnettomuus paheesta — silloin on tämän julkaisun tarkotus saavutettu.Silloin ei olisi Thymian turhaan pannut muistiin hukkaan menneenelämänsä tapauksia… Silloin ehkä hänenkin elämästänsä olisijollekulle jotakin hyötyä.
Margarete Böhme.
Täti Pohns toi minulle eilen tämän päiväkirjan muistoksiripillepääsystäni. Hän sanoi että se on hyvin sopiva lahja nuorelletytölle. Ja niin huokea, ajattelin minä. Mutta kun se nyt minullakerran on, tahdon sitä myöskin käyttää. Ehkäpä sillä tavalla vielälöydän kirjailijalahjoja itsestäni.
Tosin ei täällä meidän syrjäisessä loukossamme juuri mitään tapahdu.Ja jos jotain tapahtuukin, ei se ole muistiinpanemisen arvoista. Muttaminä tahdon ajatella että minä olen joku kuuluisa henkilö ja kirjotanmuistelmiani. Semmoisissahan ovat kai pikku seikatkin tärkeitä.
Siis ensiksi esittely: Nimeni on Thymian Frauke Katharine Gotteball jaolen apteekkari Ludwig Erhard Gotteballin tytär G—ssä, joka on pieni,siisti 2,000 asukkaan kaupunki Holsteinin rannikolla. Kadut täälläovat kaikki suorat kuin viivottimella vedetyt ja hyvin puhtaat. Kivienvälissä ei kasva ruohoja ja kanat eivät saa niillä juoksennella. Talotnäyttävät niin sileiltä ja puhtailta kuin miehet parturilta tullessaan.Kauhean ikävää täällä on. Jos jollain kadulla nähdään vaunutliikkeessä, niin ryntäävä