E-text prepared by Tapio Riikonen
Seikkailuromaani Tyyneltämereltä
Kirj.
Suom. Valfrid Hedman
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto Oy,1921.
I. Halukkailla on tilaisuus ostaa saari Tyynestä valtamerestä.
II. William W. Kolderup San Franciscosta kamppailee stocktonilaisen
J.R. Taskinarin kanssa.
III. Phina Hollaneyn ja Godfrey Morganin keskustelu pianon
säestyksellä.
IV. Artelett, jota nimitetään Tartelettiksi, esitellään
asianmukaisesti lukijalle.
V. Lähtövalmistuksia ja lopullinen matkallelähtö.
VI. Lukija tutustutetaan uuteen henkilöön.
VII. Havaitaan, että William W. Kolderup menetteli ehkä
viisaasti vakuuttaessaan laivansa.
VIII. Godfrey johtuu pahoittelemaan matkustusvimmaa.
IX. Robinson-elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista.
X. Godfrey menettelee niinkuin jokainen muu haaksirikkoinen
olisi samanlaisissa oloissa menetellyt.
XI. Asuntokysymys ratkaistaan niin hyvin kuin mahdollista.
XII. Komea ja onnekas salamanisku.
XIII. Godfrey näkee taas hienoa savua nousevan eräältä toiselta
kohdalta saarta.
XIV. Godfrey löytää rannalle ajautuneen matkalaukun, joka on
hänelle ja hänen toverilleen erinomaisen tervetullut.
XV. Mitä välttämättömästi tapahtuu ainakin kerran jokaisen
todellisen tai kuvitellun Robinsonin elämässä.
XVI. Tapahtuu jotakin, mikä ei lukijaa kummastuttane.
XVII. Opettaja tekee pyssyllään vallan ihmeitä.
XVIII. Yksinkertaisen alkuasukkaan siveellistä ja ruumiillista
kasvatusta.
XIX. Tilanne mutkistuu yhä.
XX. Tartelett hokee kaikissa äänilajeissa, että hän haluaisi
jo päästä pois saarelta.
XXI. Neekeri Karefinotu lausuu aivan hämmästyttävän mietteen.
XXII. Selitys kaikkeen, mikä tähän asti on näyttänyt
käsittämättömältä.
Halukkailla on tilaisuus ostaa saari Tyynestä valtamerestä.
"Saari myytävänä käteismaksusta, kulungit lisäksi, enimmäntarjoovalle!" toisteli huutokaupantoimittaja Dean Felporg hengähtämättäyhä uudelleen tämän merkillisen myynnin ehtoja pohtiville ihmisille."Saari myytävänä! Saari myytävänä!" säesti vielä kaikuvammalla äänellähuutaja Gingrass, joka kulki edestakaisin todella perin kiihtyneenväkijoukon keskellä.
Väkeä siinä tosiaan oli tungeksimassa huutokauppakamarin avarassasalissa Sacramento-kadun 10:ssä. Siellä oli paitsi useitaKalifornian, Oregonin ja Utahin amerikkalaisia myöskin joitakuitaniistä ranskalaisista, jotka muodostivat runsaan kuudenneksenasujamistosta, sarapiinsa kääriytyneitä meksikolaisia, leveähihaisiinviittoihinsa puettuja kiinalaisia teräväkärkisissä kengissään jakartiomaiset hatut päässä, Etelämeren kanakeja, vieläpä muutamiaKolminaisuus-virran varsilla kuljeskelevia Mustajalka-, Isomaha- taiLitteäpää-intiaanejakin.
Rientäkäämme lisäämään, että näytelmää esitettiin Kalifornian valtionpääkaupungissa, San Franciscossa, vaikkei siihen aikaan, jolloin uusienkultakaivosten tavoittelu houkutteli kullanetsijöitä molemmiltamaapallon puoliskoilta — vuodesta 1849 vuoteen 1852. San Francisco eienää ollut mitä se oli ollut alussa, karavaanimaja, maihinnousupaikka,kortteeri yhden yön lepäämistä varten hoppuisille ihmisjoukoille niidenkiirehtiessä Sierra Nevadan läntisellä rinteellä sijaitsevi