Produced by Tapio Riikonen
Kolminäytöksinen huvinäytelmä
Kirj.
Ensimmäisen kerran julkaissut Otava, Helsinki, 1894.
MILLER, hovineuvos, leskimies.
ALBERT, hänen poikansa.
SELMA, hänen tyttärensä.
VIIVI, hänen veljensä tytär.
SALMELA, ylioppilas.
KEKKONEN, lukkari.
VINQVIST, ent. ravintolanpitäjä.
NEITI KRAFTMAN, köyhäinkodin johtajatar.
MÖTTÖNEN, kulkukauppias.
Hänen lapsensa.
POLIISIKOMISARIUS.
KYYPPÄRI.
PALVELIJATAR RAVINTOLASSA.
PALVELIJATAR HOVINEUVOKSESSA.
Tapahtumapaikka Helsingissä. Ensimäinen näytös Hotel National nimisessäravintolassa, toinen ja kolmas hovineuvoksen luona.
Sali pienemmässä ravintolassa. Ovi perällä sekä molemmin puolin.Jokseenkin siistit huonekalut. Punakupuinen kattolamppu, jostahämäränlainen valo leviää huoneesen. Aika keskellä yötä.
Albert, Selma ja Salmela (istuvat oikealla puolella [näyttämöltä katsoen] pöydän ympärillä, jossa on kahvineuvot likööreineen. Heillä on päällysvaatteet yllä ja heidän puvuistaan näkee että he tulevat jostakin hienommasta tilaisuudesta).
SALMELA (kohottaen lasinsa): Neiti Selma, saanko luvan? Olkaa nyt niinhyvä!
SELMA (nauraen): Ei, ei, en minä enää, johan minä otin yhden. En pääsekotiin sitten.
ALBERT (haukotellen): Ota pois vaan kun sinulla kerran on kunnia ollaviftillä rakkaan veljesi ja tuon toisen tyhjäntoimittajan kanssa.Maljanne!
(Juo pohjaan).
SELMA. Niin, mitähän pappa sanoisi, mitä ihmeessä hän sanoisi, jos häntietäisi että minä tässä keskellä yötä —! (Maistaa lasistaan) Ai, ai,kun se on imelätä! Kyll'on hyvää tämmöinen avekki!
SALMELA. Te maistatte niin vähän. Onko teillä kahvia? Ehkä saantarjota —?
SELMA. Kiitoksia, minulla on vielä. Mutta muista nyt Abbe, eihiiskahdusta, ei pienintäkään viittausta kellenkään siitä että minätällä tapaa olen antanut itseäni narrata, sillä —
ALBERT. Että sinä olet antanut itseäsi narrata! Itsehän sinä meidättänne viekottelit.
SELMA. Minäkö?
ALBERT. No, kukas muu? Kotimatkalla Alliance Françaisesta kun me, sinä,minä ja tämä toivorikas nuori mies, joka asuu aivan toisessa päässäkaupunkia, mutta joka nyt näinä viimeisinä aikoina, hiis' ties' mistäsyystä, on ruvennut pitämään niin hellää huolta perheestämme! — Niinno, kun me kuljimme tästä Nationaalin ohitse, niin huudahdit sinä: Kas,kun tuolta vielä loistaa valkeata! Mennäänpäs sinne viftaamaan. Ja kunminä puolestani en koskaan hyvää asiata —
SELMA. Niin, mutta enhän minä sillä mitään tarkoittanut — ilmanaikojanihan vaan —
SALMELA. Niin, te sanoitte olevanne semmoisella hurjapäiselläseikkailutuulella ja että teitä huvittaisi kerran nähdä, mimmoiset neovat nuo paikat, joissa herrat niin hyvin viihtyvät ja joissa —
SELMA. Niin, mutta hyvät herrat, se olisi ollut teidän velvollisuutenneestää minua. Tehän kuulutte siihen viisaampaan sukupuoleen, ha ha ha!
ALBERT. Sanoinhan minä että kyllä ukko papan tekotukka nousee pystyyn,jos hän saa vihiä siitä, että hänen tyttärensä —
SALMELA. Niin, mutta kun sit